Kohta lähdetään viemään äiti Tyksiin. Oksensin aamusta neljästi, niin voimaton olo.
Nyt taas odotellaan, päivä kerrallaan. Jos ikinä koskaan olen mihinkään suurempaan uskonut, niin nyt sitä uskoa on revittävä jostain.
Ens jouluna kuvaillaan taas järkkyjä yöasuja med äiti <3 ( ai lav it, kiitos Vertti)