Haikea olo, naapurin nuorimmainen jätti perheensä ja läheisensä viikonloppuna. Kaverini pikkuveli oli tämän pojan kanssa hyvä kaveri, ja vähän surettaa kaikkien puolesta. Äiskä ja saman kaverin äiti kävivät viemässä suruvalittelu kynttilän naapuriin ja minäkin sitten istuskelin siinä kun keittiön pöydän ääressä juttelivat naapurista palattuaan. Kaverin pikkuveli kuulemma on liiankin hiljaisena ollut :<
Oon huudattanu koko illan t.A.T.u:n Gomenasai-piisua, aivan ihana ;___; <3 Alko tekeen mieli piirtää jotain, mikä ei aiheeseen liity, mutta missä saisi vähän purettua itekkin ajatuksia, vaikka ei naapurin poika niin läheinen ollutkaan. Mietin vaan sitä kaverin pikkuveljeä ja muita naapurin poijjaan kavereita ja ala-asteelaisia luokkatovereita ja perhettä.. Se on iso pala pienille ja suurillekin ihmisille. Kun miekään en ymmärrä, vaikka monia oon jo menettänytkin.
Mutta osaan olla taas hemmetin tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Toivottavasti naapuriperhe pärjää.