Eilisaamuna tavallisesti koulubussiin ittemme raahattiin, tuli vähän kiirus ja huonosti kengät jalassa juoksin linkkuun kun se mua jo tienvarrella odotteli. Koululla nakkasin nopeasti muistitikun kuviksenopelle että se voi tulostaa kaksi uupuvaa kalenterikuukautta näyttelyä varten ja sitte kiiruhdettiin Jennin kanssa taas linkkuun.
Matka alko aika hilpeästi. Pelattiin korttia ensiksi ja jossain välissä aloitettiin elokuvakin. Pysähdyksiä oli pari ja syötiin Jämsässä.
Lempäälään mentiin ennen hostellia käymään Ideaparkissa ja ärsyynnyin kun en saanu ostettua sieltä mitään. En osannut oikein.
Hostel Sofiassa yövyttiin, vietiin ensin kamat sinne kun saatiin huoneiden avaimet. Haahuiltiin sitte kaupungille eikä me siellä käyty missään muualla kuin Anttilassa. Nämä ei osannu kääntyä mihinkään. Anttilasta sain äiskälle meikkivoiteen kun se sitä pyysi ja paljo mässyä iltaa varten. Iso paketti jäätelöä otettiin Katin kanssa ja syötiin se penkeillä melko lähellä todella komeasti laulaa lurittelevaa jeesustelevaa miestä. Oli.. ihanaa.
Takasi hostellille, enkä ymmärrä mikä se idea oli että lähdettiin kiertämään jotain ihme reittiä ja puiston kauttaki vielä. Ku oltas suoraa voitu mennä kaupungin läpi. Mutta päästiinpähän perille kuitenkin.
Taas ärsytti etten ollu ostanu mitään kunnollista.
Iltaohjelmaan kuului lätkämatsi, jonka kannustushuudot kiiri kolmannesta kerroksesta kuudenteen. Sen aikana ehdittiin jutella Kitsun kanssa hetki puhelimessa~
Sitte kello oli jo hiljaisuuden ajassa ja mun oli pakko käydä oikein pikaisesti suihkussa ja päästää Sini nukkumaan.
Suihku oli tosi ripeä kun se oli joku ihme koppero ja kamalan äänekäs. Sen jälkeen vaatetta vähä päälle ja takas alas. Asuttiin viidennessä kerroksessa kerrostalomaista hostellia. Lätkämatsi oli just rankkareissa menossa ja kohta sitte päästiinki voiton tuuletusten myötä omiin huoneisiin - vaikkaki Iida ja Jarmo ramppas siellä meidän kämpässä vielä kahden aikaanki. Taisin viimesellä visiitillä ite jo nukkua.
Ja sikeästi nukuinki ihan aamuun asti kyllä. Siinä kahdeksan jälkeen väänsin kampetta päälle ja odottelin pasianssia pelaten Katia. Sini lähti jo Katsun ja Jennin mukaan aamupalalle.
Kati oli hidas heräämään ja sen piti käydä vielä suihkussaki mutta sitte aamupalalle mentiin itekki ja otettiin kamat mukaan sekä palautettiin avaimet kun lähdettiin linkulla koskikeskukseen.
Ois ollu kiva käydä vielä kaupungilla mutta noh, sainpa koskikeskuksesta ostettua ensimmäisen oman ostokseni; tuommoisen tummanruskean keskikokoisen nallen jolla on rusetti kaulassa. Sieltä lähti matkaan myös fiksatiivia ja pokkari. Ja Katille ostin kaks pokkaria jotka se makso kyllä takasi. Se on kai vielä velkaa mulle vähä mutta en oo jaksanu pitää kirjaa.
Koskikeskuksesta Vapriikkiin syömään. Oli kivat pöperöt kyllä ja harmitti etten ottanu kameraa sinne mukaan. Se vanha bussi olis ollu just paras luokkakuvatarkoitukseen ja vanhanaikaisen polkupyörän kyydissä moni ehti pitää hauskaa. Siihen näyttelyyn ois kai tarvinnut jonkinlaiset liput ja joku nainen katteli yläkerrasta meitä melko pahalla katseella. Kadottiin siitä sitten nopeasti ja lähdettiin delfinaariossa käymään kun olihan meidän luokalla oltava jokin yhteinen tapahtuma. Kivahan niitten pomppimista se hetki on siinä seurata, varsinki kameran kanssa.
Delfinaario olikin sitten viimeinen paikka Tampereella missä ehdittiin käydä. Matka kotia kohti sai alkunsa leffan merkeissä, jaksoin jopa katsoa sen ihan kokonaan nukahtamatta.
Pandan tehtaanmyymälässä pysähdyttiin ensimmäisen kerran. Sieltä lähti mukaan vitusti karkkia kun kotiinkin piti jotain tuliaisia tuoda. Varmaan maistuu.
Pari kertaa sen jälkeen pysähdyttiin myös.
Mutta matkalla, nelostien varrella Viitasaaressa, ajeltiin sievästi rekan perässä ja itekki istuskelin penkin pohjalla ihan rennosti, ku ensimmäinen asia jonka tilanteesta tajusi, oli että kuski pysäyttää linkun nopeasti ja Katsu istuu lattialla ku putosi penkiltään.
Päät nousee penkkien yläpuolella ja valkosen savun seasta leiskuu lieskat ja hetki sitte kuuluneen pamauksen lähde selvisi.
Edellä ajanut rekka oli ehtinyt vähänmatkan päähän ja luokka ryntää ulos linja-autosta vähän jopa naureskellen, osa ainakin.
Opettaja soitti ambulanssin, vaikka selvää oli, ettei kuskista ollu enää mitään muuta jäljellä ku myöhemmin tajutut sisäelinten kappaleet tiellä kaiken sen autosta irronneen romun seassa. Romua oli valtavasti ja linkkukuski potkiskeli niitä sivummalle.
Liikenne alko ruuhkautua ja sitä alettiin ohjata vanhalle nelostielle että halukkaat pääsi siitä kiertämään. Vähän turhan moni meidän lisäksi jäi tuijottelemaan.
Oli tyhmää mennä näpsimään kuvia siitä - ihan kuin se olis ollu joku nähtävyys. Oikeasti, se henkilö kuoli jo siihen kun osui niin kovasti rekkaan, että sisuskalut roiskuu tielle. PERKELE, mikä ihmisiä vaivaa? Teemunki piti vielä naureskella että "Aika makia."
Siitä henkilöstä ei jääny mitään muuta jäljelle, ku likainen vanha lippalakki kaiken sen rojun keskelle. Autostaki enemmän jäljellä, eikä kuolinsyykään selvä.
Ja kameransalamat vain vilkkuu. Voisin lyödä tästä hyvästä itteänikin jo aika lujaa.
Huomenna kai joku kriisiapu mein luokalle. En mä nyt usko että ainakaan itelle mitään traumoja jää, mutta mistäs sen ikinä tietää kellä ne asiat jää mieleen liian rajusti pyörimään - tuollainen kun todellakin jää mieleen ja asiat pyörii.
Loppumatkalla oli vielä yksi pysähdys. Ambulanssin soittanut opettaja näytti yhä aika järkyttyneeltä. Näki naamasta, että oli nähnyt pikkuisen liikaa.
Sitte ajeltiin matka loppuun, kiitettiin kuskia oikein kovasti, erityisesti hyvistä reflekseistä. Ja opettajia tilanteenhallinnasta sekä itseämme. Kaikkia hyvin muuten onnistuneesta retkestä.
Kiitos 9A~! Just kiva porukka.
http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/1682219
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200905059533711_uu.shtml