Vähän.. yksinkertainen olo.
Koko eilispäivä meni nukkuessa, ensin viidestä kymmeneen ja kymmenestä koko yö. Aamulla melkein itkin väsymystä kun päätäkin jomotti enkä saanu mitään kurkusta alas, mutta kouluun menin ja ihan hyvin jaksoin sitte kumminki. En kyllä edes epäilly. Mulla on aina että heti ku alan ajattelemaan että "no menee sitä joillaki huonomminki" ja jaksan päästä niistä asioista eteenpäin niin ne menee sitte ohi. Joskus vaan oon turhan itsekäs ja heikko että jään junnaamaan niihin "ongelmiini".
Mutta joo. Koska eilen nukuin, tämänpäiväinen bilsan koe meni vähän perseelleen. Onneksi oli äiskältä lupa, se on niin ymmärtäväinen etten ees välillä ansaitte ;3;
"Joo, alappa mennä Niina takas nukkumaan. Ihan sama vaikka nyt yks koe meniski perseelleen." <3
Joten niin. Ei se nyt ihan perseelleen kuitenkaan. Joku seiska ehkä. Kattoo ny.
Nyt vähän jumitan. Lupasin itelleni että nyt sitte luen kuitenki tota yhteiskuntaoppia, teen jotain sen eteen että ansaitsen ihanat vanhemmat ja todistan että teen töitä kun siihen pystyn ja sitten joskus saan ihan ansaitusti niitä huonoja ja väsyneitäki päiviä.
En jaksa masentua nyt mistään, vaikka vähän on taas sellainen olo ettei ihmiset tahdo puhua mulle tai mitään. MUTTA IHAN SAMA. Olkaa ilman mua ja puhukaa sitte ku siltä tuntuu : D Eipä oo mun ongelma vaikka se vähä pahalta tuntuuki. Mulla on tänään itteni, musat, veljen kuulokkeet ja yhteiskuntaopin kirja. Deal with it.
Sellanen keskinkertanen olo :-D Ei hyvä muttei huonokaan. Tavallinen. Perusolo.
Vaikka hali kelpais silti.