Ennenkuin huomaankaan on jo torstai. Viikot sujahtavat eteenpäin tappavalla nopeudella vaikka juuri olikin viikonloppu maastoiluineen ja mahaitkuineen. Mihin ne päivät katoavat?
Maanantai meni lohdutellessa ja kantaessa. Kävin luontaistuotekaupassa ostamassa fenkoliteetä. Vatsavaivat olivat niin pahat että poika ei rentoutunut liinassakaan joten käytin hänet varmuudenvuoksi päivystyksessä. Venäläinen lääkäri ylenkatsoi minua ja piti varmasti hysteerisenä. Poika on terve - No, itseasiassa sen halusinkin kuulla! Vatsaoireet olivat vaan niin äkilliset ja rajut että tahdoin poissulkea elimelliset viat. Sori vaan lääkärille kun joutui työtään tekemään mutta minun oli helpompi ainakin yrittää nukkua kun tiesin ettei mitään akuuttia ollut.
Tiistaina litkin teetä - ja kannoin. Tee olikin ihan hyvää ja sitä meni varmaan litranverran. Iltasella Anne tuli tallille ja kun Lauri tuli kotiin lapsenvahdiksi pääsin minäkin.
Tarhassa odotti järkytys. Elsa oli onnistunut piehtaroidessaan löytämään jostain ruosteisen naulan joka törrötti sen niskassa pystyssä. Kylmäsi aika lailla ja tamma oli sen verran surkea että mietin jo eläinlääkärin soittamista. Tallinkäytävällä koittaessani huomasin kuitenkin että naula on vain nahkan alla - onneksi! Pahaa teki, mutta yhdellä voimakkaalla nyppäisyllä sain sen pois eikä tamma tuntunut edes pahemmin aristavan tai panikoivan kohtaa. Tetanus-uusinta annettiin viime keväänä eli päätin nyt katsoa mitä tuleman pitää. Verta tuli hieman ja sehän vain puhdisti haavaa.
Läksimme rennolle lenkille, tunninverran siinä meni. Tamma selvästi halusi mennä aika pitkällä ohjalla, luultavasti kohta kuitenkin tuntui hieman ilkeältä. Hölkättiin suht paljon ja Elsa nautti kun maiseva vaihtuu. Se on sydämessään urheiluhevonen vaikka rauhallinen ja fiksu. Ainoita tuntemiani jotka toimivat äänellä ihan oikeasti. Prrrr... ja ravi tosiaan hiljenee ja muuttuu käynniksi vaikka menohaluja selvästi olisi. Tämänkin lenkin jälkeen Heta oli läpimärkä mutta Elsassa vain pari hionnutta kohtaa. Laitoimme fleeceloimet viilenevään iltaan ja Lauri haki ne sitten myöhemmin pois ennen nukkumaanmenoa.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa hyvin. Hieman itkuja pitkin päivää ja kol 14:30 vyöhyketerapia!
Riisuin pojan ulkovaatteet ja sukat ja asetin hänet plintille. Lapsi meni aivan punaiseksi ja alkoi huutaa kuin syötävä. Märän vaipan vaihto kuivaan ei auttanut ja samantien hän kasteli seuraavan... jonka jälkeen pissasi vielä äidin päälle. Pieni punainen - kuin rapu - ja todella vihainen! Terapeutti epäili että lapsi vierastaa ja itse epäilin että outo paikka ja omaankin korvaan kummallinen akustiikka pelottivat Jullea. Lopulta hän kuitenkin makasi plintillä, äiti roikkui siinä vieressä pitäen kädestä ja hoidon alkaessa ja jatkuessa alkoi jo hymynkarettakin nousta kasvoille.
Loppuvaiheessa hoitoa ja pukiessa ei pojalla olisikaan enää ollut mikään kiire lähteä kotiin!
No mutta maanantaina uusi aika, jos nyt tälläkertaa aloitettaisi ilman paniikkikohtausta. Nostin Juliuksen Ergoon ja lähdin kyselemään korvakuumemittarien hintoja (Karkkilassa halvimmillaan 65e - en ostanut) ja poikkesin lastenvaateliikkeessä. Pakkohan sieltä oli sitten pari paitaa ostaa vaikka sitten niitä geneerisen sinisiä. Toinen tosin ihan kiva raitapaita kokoa 74.. pian näillekin tulee käyttöä. Mielummin puen liian isoa kuin pientä. Väljempi on lämpimämpi ja liian pieni menee hankalaksi vääntämiseksi.
Ergossa ja kotona poika sitten nukkuikin ja heräsi hyväntuulisena syömään. Juttelimme hyvän tovin ja Laurin tultua läksimme kauppaan. Isäkin ihmetteli illalla kotona pojan hyväntuulisuutta - oli kuin eri lapsi viimepäivät huomioonottaen.
Järkytyin kaupassa kun tarkkasin hiukan mehujen tuoteselosteita. Tosi monessa mehussa on aspartaamia vaikka mitään light-merkintää tai vastaavaa ei olisikaan. Mm.Ryb&Deckerit sisältävät sitä ja eräät karpalo- ja puolukkamehut jotka näyttävät viattomilta pikkuputiikkituotteilta päällepäin. Nuo saavat jäädä nyt hyllyyn. Valitsin tuttua ja turvallista omenatuoremehua ja jotain karpalojuomaa jossa on perinteinen sokeri makeutusaineena. Ja sitten minulla on sitä teetä. Mutta taidan nyt mennä nukkumaan ja juoda lisää vasta aamulla.