IRC-Galleria

Never say never... tervehtikää uutta shettiksenomistajaa.
Ja meille tulee varsa sittenkin ensi kesänä ;)

Odota eläinlääkäriä - saat odottaa ikuisesti.
Jos tamma nyt pysyy noin virkeänä niin katsellaan huomisen yli. Mä en jaksa soitella perään just nyt enkä viitsi varsinkaan enää illalla. Maanantaina kuitenkin ajattelin pyytää Viikistä ne Tazzan vanhat lausunnot ja jos kuvatkin saisi, samantyyppisiä oireita kuulemma ollut ennenkin.

Huomenna viikon kuudes duuniaamu.

Jos tää heinähissi meni nyt lopullisesti epäkuntoon niin perheen isäntä jyrähtää varmaan perkeleitä enkä mä saa hevosta enää ikinä.
Onneksi se ei voi kieltää poneja ;)

Soittelisi se Pentti Koo nyt kun piti viimeistään tänään tulla ihmettelemään röntgeninsä kanssa, mutta eipä ole sedästä kuulunut. Tamma ei ole lainkaan sen parempi, lepuuttaa taas takasta kun kipulääkkeen teho on lakannut. Käärin sen loimiin ja tuuppasin tarhaan kun hermoaa sisällä. Siellä se nököttää viimeistä päivää kaverin kanssa - Sampsa lähtee huomenna.

Ratsastus on ihan paska harrastus, heti kun jotain yrittää niin hevoset sairastuu. Ne hevoset taas jolla ei ratsasta, näyttävät pysyvän ihan terveinä.
Olkoonkin että kumpikaan tapaus ei minun kohdallani ole suoranaisesti edes liittynyt ratsastukseen. Severin vei vatsavaivat ja Tazza loukkasi tarhassa.

Paulan kanssa mietittiin asiaa, todennäköisesti tiistaina yksiskeen telonut kun Hannu oli Sampsan kanssa. En huomannut aikaisemmin koska liikkuivat paakkuisella pohjalla muutenkin huonosti ja Tazza kulki vapaana sisään. Ihmettelin kyllä keskiviikkona miksi päiväheinät oli ayömättä ja hevoset seisoivat portilla, mutta laitoin sen ilotulitteiden piikkiin.

Tämmöstä tänään.
Mä oikeasti haluaisin jumalauta hevosen jolla voi ratsastaa. Olisi niin ihana käydä ensi kesänä maastossa. Mulla ei ole ikinä kesällä ollut siihen mahdollisuutta, joko on ollut ihan pieni vauva tai sitten ei vaan sopivaa hevosta. Tazzan tulo heinäkuun lopulla oli lottovoitto, mutta syksy se tuli liian pian.

Jalka ultrataan tänään. Tamma vaikutti aamulla kipeältä joten ei ootella viikonlopun yli, jos saisi edes jotain lääkettä että olis parempi olla.

muoks: Ei ollut jänne. Sai kipulääkkeet ja seuraavaksi röntgen. Upea alku vuodelle...

Tazza on sitten venäyttänyt toisen takasen tarhassa elikkäs ontuu komeasti.
Paikallistin turvotuksen vasempaan takaseen. Lämpöä ja nestettä. Ovat koukistajien alaosassa, mutta kun ei tiedä koska on tullut niin voipi olla että ongelmapaikka on ylempänäkin.
Pitää aamulla katsoa levon jälkeen miltä kinttu näyttää. Tosin sellaista perunapeltoa tarhat ettei vttu ihmekkään.

Eikö nyt pitäisi tulla kaviopaiseita eikä mitään jännehomosteita?
Täydellinen alku lomalle ja vuodelle kun olin fiilistellyt että viimein pääsee tammaa liikuttamaan kunnolla. Saatanan blashyrkhin mighty raven dark :(

Lauri ja Seve nukkuu, me kuunnellaan Juliuksen kanssa blackmetalia ja katsellaan niiden musavideoita.

Rallaa. Rallallei. Lapsettaa. Tshihihii.

"Eli kannabis ja amfetamiini on aivan eri juttuja. Amfetamiini
ensinnäkin selventää eikä sekota. Kun oot amfetamiinipäissäs(eli
piripäissäs) voit tehdä normaaleja asioita kuten ajaa autoa
paremmin. Amfetamiini auttaa todelapaljon keskittymään.
Piripäissään ihmisethän tekee esimerkiksi kouluesitelmiä, joista
tulee luultavasti hyviä. Myös mun tuttu on puhelinmyyjä, kun hän
meni piripäissään töihin hän sai moninkerroin enemmän myytyä!
Mutta varjopuoli onkin se, että piripäissään ei voi nukkua, ei vaan
uni tuu, ja jos vedät piriä monta vuorokautta putkeen, niin menet
siitä väsymyksestä sekaisin. Jotkuhan sanoo, että kun valvoo yön,
niin ois sama kun ois 1promillen humalassa..mut mut.. Vielä
positiivisiä vaikutuksia, onnellinen olo, ei voi syödä millään,ei
voi nukkua(en tiedä onko positiivinen vai negatiivinen), sosiaalinen,
iloinen. Ja niitä negatiivisia aineen käytön jälkeen tulee laskut
vähän ku krapula mutta ei niin paha."

lähde http://lasiluuranko.suntuubi.com/?cat=1

Olipas hauska Helzinginreissu. Tuli syötyä ihan liikaa ja laiskoteltua sopivasti.
Horzessa ja Idän Ratsussa oli ihan apskat tarjoukset, joten Tazzalle lähti uusi sadeloimi (pikalukoilla) mukaan sitten Tarjoustalosta.

Edellisvuosista poiketen saimme aivan valtavan määrän suklaata tänä vuonna.
Sukulaiset myös ihmettelivät laihtumistani (13kg viime kesästä), mutta ehkä se nyt sitten peruuntuu kun nuo namitkin pitää tuhota ;)
Taivastelin jo kotimatkalla sitä makeisten määrää - tallilla odotti suklaarasia ja ovesta roikkuvasta kassista löytyi Julia-boksi. No, ehkä tässä ei tartte sitten vuoteen taas mässätä tämän jälkeen...

Tänä vuonna joulukierrokseemme liittyi myös käynti Laurin vanhemmilla, josta Pilpalan kautta Hämeenlinnaan ja sieltä Turenkiin. Oltiin reissussa miltei pyöreät 12h ja pelotti tosi paljon ajaa kotiin kun silmät lupsuivat, liukas keli eikä fokusointi mihinkään toiminut. Selvisin kuitenkin hengissä tätäkin kirjoittamaan, nukutun yön ja aamutallin jälkeen.

Oli kyllä ihanaa nähdä kaikki vanhat sukulaiset niin iloisina ja hyvissä voimissa. Kaikki isovanhempani ovat vielä hengissä, joskin ronskisti 80 ikävuoden paremmalla puolella.
Aune-mummu (äidinäiti) oli edelleenkin jaksanut tehdä joulupöydän karjalaiseen tyyliin ja sieltä löytyi paljon kaikkea. Syötiin itsetehtyjä piirakoita niin että meinattiin räjähtää ;)

Me aikuiset saimme lahjaksi lähinnä pyyhkeitä ja mukeja sekä hieman käteistä. Juliuksen saanti painottui leluihin ja kolikoihin (joita se tykkää pudotella possuun) sekä pari katselukirjaa.
Ilmeisesti paras lahja oli tätieni ostama autojenkuljetusauto. Avasimme pakettia ja kun auton kulma näkyi paperinreunasta niin koko poika jäykistyi. Revimme lisää ja kun Julius huomasi kaksi pientä autoa peräkkäin niin hän meni lähes pois tolaltaan innostuksesta. Loppuaika pitikin leikkiä uudella lelulla.

Reissun rankkuudesta kertoo se, että kotiin tultuamme lapset sammuivat kuin kynttilät ja nukkuvat edelleen! J herää usein viimeistään seitsemältä, nyt minä olen ainoa pystyssä ja vietän aamuhetkeni rauhallisissa tunnelmissa Batterya siemaillen. Hevosetkin muuten aivan selvästi ovat viettäneet rankan joulun ;) Oli nimittäin todella rauhallinen aamu vaikka menin talliin vasta hiukan vaille kahdeksan. Edes Sampsa ei kuopinut vaan otti aamurehut ja kuivatun ruisleipänsä tyynen onnellisena vastaan.