IRC-Galleria

Zafirin olo alkaa olla jo tukala, sen huomaa monesta asiasta.
Lisäksi tuntuu että lämmenneet ilmatkin ahdistavat eikä poni haluaisi tulla illalla sisään enää ollenkaan.
Kun liikkuminen on muuttunut kömpelöksi niin Giitta on nähnyt tilaisuutensa tulleen ja alkanut pompottaa vanhempaansa. Tuntuu ettei Zafir enää viihdy isompien hevosten kanssa vaan haveilee mielummin itsekseen erillään toisista. Tänäaamuna harjasin sen ennen tarhaanvientiä ja poni vaikutti siltä että olisi jäänyt mun kanssa käytävälle seisoskelemaan vaikka koko päiväksi

Leila tuli jo yhdeksän aikaan tänään harrastamaan Keken kanssa ja Zafi oli karannut tarhasta ja seisoskeli omenapuiden alla. Leila vei ponin takaisin, mutta hetken päästä se oli siellä taas.
Laitoimme sen sitten pihattotarhaan jossa tamma ihan tyytyväisenä alkoi syödä ja oleskeli muutenkin kaikessa rauhassa vaikka Giitta karjuikin perään siinä vaiheessa kun Keke lähti harjattavaksi.

Ehkäpä Zafir sittenkin tietää olevansa pienikokoinen ja ison mahansa kanssa tuntee jäävänsä jalkoihin, en tiedä. Jos nyt kuitenkin jonkin aikaa annan sen tarhailla yksin ja mikäli tulee kovasti ikävä muita niin siirretään toisten pariin takaisin. Mutta muistakin tammoista on jo aikaisemmin tullut huomattua että lähestyvä synnytys tekee ne mietteliäiksi ja saattavat haluta olla enemmän rauhassa. Kaverit nyt kuitenkin näköetäisyyden päässä eikä tarvitse väistellä toisia tai juosta perässä kun "isot ponit" ilottelevat välillä. Kyllä Zafi pärjää.

Meillä on ollut hieman ongelmia varsomiskameran valaistuksen kanssa, mutta eiköhän se saada kuntoon.
Lisäksi minulle on nyt tulossa kaikkea superihanaa heppatavaraa (mm. Giittalle ne numeroa suuremmat loimet kun kasvoi ulos vanhoista) kun iskettiin netissä kimppatilaus britteihin. Punnan hinta oli maksuhetkellä 1,06e joten eipä paljon tarvitse itkeskellä kalliuden perään.
Sensijaan kannoin tänään taas Agriin yli satasen vastikkeeksi rehuista. Pellavainen tulee taas kuvioihin kun vaihdan kivennäisen,ei mene mineralit pelkältään alas poniporukassa ;)

Näillänäkymin Deifi muuten haetaan 26. päivä. Anne vähänniinku lupautui jo mulle repsikaksi ja onkin paras lastausapu koska tietää miten olen kopittanut hevosia ennenkin. Deifi osaa kuulemma pokkuroida mutta menee myös kai ihan ok koppiin sitten lopulta. Aika tyypillistä tammaa siis.

Olen perjantain kunniaksi kuunnellut mm. Ancientia, E-typeä ja Movetronia.
Lienen siis saatananpalvoja. Lähettäkää sossu ja valkosetäset tädit.

Perjantai!

Anteeksi sille ihmiselle jolle olen ehkä aiheuttanut turhaa pahaa mieltä. Uskon ja toivon että ystävä ymmärtää - niinkuin sanottu niin ihmisiä me kaikki olemme. Kykenen itsekin antamaan anteeksi mahdollisesti vastoin parempaa tietoa tehdyt tuomiot. Ehkä tein niitä itsekin?
Aika karsii jyvät akanoista.

Kevät on sitten tulossa.
Aamulla oli pakkasta kun lähdin töihin (oli sangen vaikea herätä kun kelloja siirrettiin) ja nyt ulkona on kaunis auringonpaiste ja kaiketi myös lämmin :)
Severi nukkuu päikkäreitä ja mä alan jo rentoutua. Aamulla oli ihan tajuton närästys, mietin että miten pystyn tekemään tallin ja hitaasti se sujuikin... reilusti yli 2h meni duunihommissa!
Tämä on tuttua. Reagoin helposti vatsallani. Toiset itkee, toiset raivoaa, toiset ryyppää. Mä olen objektiivinen mutta reagoin vatsallani. Silloin kun erottiin Markon kanssa, mun vatsa oli sekaisin monta kuukautta. Kun Severi (hevonen) kuoli niin koskaan ei ole ollut jouluna niin vaikea syödä ja muistan myös vuodenvaihteen 97 jolloin elämässä oli isoja mullistuksia, huono olo jatkuvasti.

Nyt mulla on ollut melkolainen stressi päällä jo useamman kuukauden, melkein koko alkuvuoden. Samoin muitten ihmisten pahoinvointi jota näen ympärilläni tekee minut surulliseksi ja toivon että asiat järjestyvät heille parhain päin. Oikeastaan 1.1. alkoi tämä huonon onnen kausi kun, kun talutin Tazzan kentälle ja pyysin liinassa ravia. Mulla on usein ikävä tammaa. Nyt kun lumet sulaa ja veri tulee esiin hangen alta, palaa mielikuvat pihalla makaavasta hevosesta jonka turvan edessä oleva punainen lammikko kasvaa. Jaarisen pellolla ratsastaessa katson sinne metsänreunaan jonne Tazza kuulemma haudattiin. Siellä pieni nukkuu. Mustimmalla hetkellä tunnen epäonnistuneeni ja olen väsynyt menettämään.
Kuitenkin se ikuinen pikku optimisti piiskaa vauhtia ja sanoo "älä välitä, pärjäät kyllä asenteella. Pidä siitä kiinni ja katso eteenpäin!"

We got
A little time to build up your lives
A little time to make up our minds
A little time to fill up our dreams
A little time, time
(Helloween)

Ja nyt tää homma saa niin bizarreja piirteitä että tekisi mieli oikeasti katsoa loppuun asti.
Tuli mieleen yksi insidentti vuosien takaa, löytyisiköhän siitä jotain viitteitä vielä jostain.

En tiedä mitä ja ketä uskoa joten en valitse puolia tässä vaiheessa vaan seuraan tilannetta.
Muutama asia on kuitenkin selvinnyt ja naapuri saanut synninpäästön taannoisista epäilyksistä.
Tosin jos joku iskee puukkoa mun selkään niin sehän vaan vahvistaa (vaikka myös vituttaa) ja lisää taistelumoraalia (heh) niin että osaa nauraa vielä enemmän niille valheille joita kuulee.

Harmi kun tuo yksi keskustelu oli poistettu, nimittäin mietin jo tutkintapyynnön tekemistä. Kynnys on aika matalalla. Silläaikaa kuitenkin oli lähtenyt kälppimään kun olin faijan kanssa maailmalla.
Olikohan sinne tullut jotain uutta arkaluontoista?

Tänäiltana huomasin tulleeni slightly kusetetuksi. Tai siis ihminen jota pidin kaverina kumartelee hieman joka suuntaan. En olisi silti uskonut. Mutta kai tämä on ihan inhimillistä. Heikkouksiksi niitä kutsutaan ja niitä on jokaisella. Koen silti tämän tosi surullisena koska kyseessä on ihminen josta pidän ja jonka kanssa olen omasta mielestäni viettänyt mukavaa aikaa.
Mikäli hän seisoo kuitenkin niitten mielipiteiden takana joita on toisaalla esittänyt niin emme taidakkaan olla samoilla linjoilla monissa asioissa.

Ja jos ne valheet joita olen kuullut ovat kulkeneet eteenpäin hänen suustaan niin se on asia josta olen oikeasti jo vihainen. Palveluksia ei tarvitse toiselle laskea, mutta minua hävettäisi ainakin hyötyä millään tavalla sellaisesta ihmisestä jonka selän takana teen toista kuin mitä sanon.
Ja minua hävettäisi vielä enemmän istua autossa sen ihmisen vieressä puhumassa siitä mitä on tehnyt, aivan kuin se ei koskettaisi itseä millään tavalla.

Ajatuksia?

Ei suotta hulvatonta menoa :)

Aivan superhieno vloppu ollut tähän mennessä!
Olen nimittäin laiskotellutkin. Ja eilen käytiin taas kaksin Juliuksen kanssa kaupoilla. Tästähän voisi tehdä perinteen, olis ihanaa jos J veisi vielä vanhaa äitimuoriakin lauantaisin shoppailemaan ;)

Käytiin kirjastossa (lainasin Vihdin historiaa käsitteleviä teoksia) ja sitten Prismassa. Siellä ei ollut vielä oikein uuden sesongin kenkiä. Kaksia sovitettiin Juliukselle mutta ei tykännyt kävellä niillä vaan oli sellaista lätkyttelyä. No, mentiin sitten Prisman kahvioon ja juotiin mehut ja syötiin kakkupala puoliksi. Citymarketista löytyi Salama McQueen-kengät joissa on kantapäissä vilkkuvat valot.. olihan ne sitten pakko saada. Lisäksi Reiman limenvihreät kumisaappaat (jotka MINÄ valitsin) kun oli 30% ale kaikista kumppareista.

Ihanaa kun poika on jo niin iso että voi tehdä yhdessä kaikenlaista ja kun on aikaa selittää asiat kerrankin kunnolla niin ei tule kiukkujakaan. Kävellään käsi kädessä ja poika auttaa tavaroiden nostamisessa liukuhihnalle, kassien pakkaamisessa ja jos on jotain riittävän kevyttä kannettavaa niin erittäin mielellään roudaa myös tavaraa autolle. Samalla oppii perustaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Mä olen ehkä vähän natsi, mutta vaadin ehdotonta käytöstä. Voidaan esim. ostaa karkkia, mutta minä valitsen ja karkkihyllyllä ei kosketa mihinkään. Ja vasta autossa avataan. Varmaankin näistä asioista saa "neuvotella" myöhemmin, mutta tälläeraa ovat ainakin hanskassa.

Jes! Viikon viimeinen työaamu takana. VIIKONLOPPU ja neljä vapaata edessä.
Suorastaan luxusta! :D