IRC-Galleria

Että huhhuh tahtoo olla vuoristorataa. Pari päivää meni oikein mukavasti, eilen olin aika hukassa. En päässykään kevinille suihkuun (viikkoko edelliskerrast oli?) koska se oli jossain muualla ja Conal ei vastannu puhelimeen. En tienny et oisin voinu vaan soittaa ovikelloo, joten paskasena ja poikki, jalat spagettina lampsin "himaan" jossa ei voi peseytyä eikä tehä ruokaa, mickeykin oli duunikeikalla belgiassa joten kämpäs oli kuolemanhiljasta ja yksinäistä, (musaa ei voi kuunnella koneelt ilman skobeja, joita ei, yllätys yllätys ole) duunis oli vitusti ITALIALAISturisteja, (jos jotenkin vois sanoiks pukea...) halvin pyörä minkä löysin oli 45 e eikä sillä pystyny ajamaan, kaiken lisäks oli viel ihan hirvee ikävä Joonast ja kaikkii kavereita ja perhettä kans, kyllä täs tarttis jo jonkinlaista kunnon kiintopistettä. Voi siis sanoa että lievästi kelju olo oli. (Vitutti) Enkä päässyt purkamaan sitä, koska netti ei toiminut (se toimii ihan miten sattuu. Se ilmasuudesta.)

(("huh, kiitos"))

Aamulla heräsin sängystä väärin päin, tietokoneen hurinaan korvan juuressa. Se oli toiveikasta hurinaa se, päivä alkoi heti parantua. Joonas soitti :) ja Mickeykin oli taas kotona, oli löytänyt mukavan tytön ja saanut ekan kerran kuukausiin ja puhui taas taukoamatta. (kaikki hyvin ;) Mentiin sen vanhalle kämpälle, jossa pääs suihkuun, ja peseen pyykkii ilmaseks (pesulas joku 7-8 e/kerta) Ja autolla vielä. Jalat oli et JESS! :D

Duunis oli hiljasin päivä ikinä, kunnes yks meiän kantiksista, Johnson Johnson, (on muuten sen oikee nimi :o täs on kans yks tapaus, tosi vaikee selittää. Se on vissiin filippiineilt mut sil on puolalainen mummo, se näkee jotai juttuja ja on aina hyväl tuulel ja ihan pihal, tosi kumma, mut helvetin hauska tyyppi) LAHJOTTAA mulle pyörän! Ihan romuhan se on ja polkiessa kuuluu ihme kolinaa, mut kai sen jotenki sais fiksattuu vaik huomen ni vois sit yrittää polkee duunist tänne. Tänään en viel uskaltanu. :P

Mut hitto, siinä säästys sit monta kymppiä, ja shoppailuvaivaki. Joskus mä todella vihaan shoppailua. Etenkin täällä se on total pain in the ass, enhän viel tunne mestoja, enkä puhu hollantia. Ei se nyt suurikaan takaisku oo, mut niil on etulyöntiasema ku mä en tosiaan oo paikallisia ja tunne mitään kikkoja. Mut, eteenpäin, perkele. Pikkuhiljaa. Ilmottelen ku jotain tapahtuu taas.

Nyt wel te rusten, vai miten ne sanoo? Öit..