IRC-Galleria

Puistonpenkillä istuen tyttö kietoo keltaisen sadetakkinsa tiukemmin ympärilleen. Muut ihmiset katsovat hieman oudoksuen, sade on lakannut jo tunteja sitten. Vielä kostean raikas ilma. Tuoksuu sateelta. Tyttöä paleltaa.

Useat kulkevat ohi kiiruhtaen, ehkä vain nopeasti vilkaisten. Kai tyttö on heistä kummajainen. Epänormaalius ei mahdu heidän aikataulun tahdittamiin kiiltokuvaelämiinsä. Hän istuu siinä penkillä, jalat ristissä, ja katselee sadetakin kauluksen takaa vilpittömän uteliaasti. Toiset vilkuilevat kiusallisina toiseen suuntaan. Eivät uskalla kohdata katsetta?

Onko teillä, mustahattuinen herra, jotain salattavaa? Entä te, rouva, mitä piilottelette kaapeissanne? Hei, nuori mies, luuletteko unohtaneenne jotain? Miettikääpä.

Odottamatta viereen istahtaa vaivalloisesti ryppyinen vanha mies. Miehellä on väsyneet, mutta iloiset kasvot ja pitkä, harmaa tukka. Talutushihnansa päässä kiirehtimätön kilpikonna.
Vanhus hymyilee tytölle, ensimmäinen tänään. Tyttö hymyilee takaisin.

Vanhus nousee ja vilkuttaa lähtiessään taas jatkamaan kilpikonna perässään. Tyttö jää vielä paikalleen istumaan, keltaisessa sadetakissaan ja sinisissä saappaissaan. Hetken päästä tytön kapeat sormet avaavat takin napit yksi kerraallaan, sadetakki jää penkin käsinojalle. Silmät hymyilevät.



Ehkä hyvä olla.