Kuin moni luki uutisista, että Hesan Tapaninvainiossa paloi eilen kaksi omakotitaloa? Ei ollut mein porukoitten kämppä (thank god, menisi vähän liian pitkälle jos kuuden vuoden sisällä sekä iskän että äitin kämpät palaisivat), mutta siitä viereiseltä kadulta kylläkin. Like, mä oon kävellyt niitten talojen ohi ties kuinka monta kertaa. Ei sitä koskaan oo tullut ajateltua, että ne voisivat jonain päivänä palaa pois. But then again, ei sellaisia asioita kai muutenkaan koskaan ajattele.
Enkä mä kyllä muutenkaan tiedä, että mitä mä olen viime päivinä ajatellut. Varsinkaan töissä. Kun se on melkein aina se kahdeksan tuntia hyllyttämistä, aina välillä vaihtaa sanan tai kaksi jonkun toisen työntekijän kanssa tai vastaa jollekin asiakkaalle, mutta muuten se on vaan yksinoloa. Luulisi, että siinä oisi aikaa ajatella jotakin. Ja joo, onhan siinä, mutta mulle ei koskaan jää mitään muistikuvaa siitä, mitä oikein mietin siinä samalla. Tänäänkin kun hyllytin lastenruokia niin oli joku ajatus päässä, mutta sitten kun siirtyi hyllyttämään siitä muita tuotteita, niin mulla ei ollut enää aavistustakaan, mitä olin ajatellut. En varmaan mitään tärkeää. Kai mä vaan uppoudun siihen työhön niin syvästi etten sitten kiinnitä huomiota melkein mihinkään muuhun, edes omiin ajatuksiini.
Tänään oli kanssa ihan huvittavaa, kun siinä aamupäivällä tuli hyllytettyä pastoja sun muita ja mein kauppias oli siinä käytävän toisella puolella laittamassa lihoja. Se sitten kysäisi multa, että oonko varma etten oo ollut aiemmin missään hyllyttämässä. Kun sanoin että en ole, mitä nyt joskus viikon ajan vaatteita järjestämässä Tarkkarissa, niin se totesi että sujuu ihmeen hyvin aloittelijalta. Joku aika myöhemmin se tuli sitten tarkentamaan ja selitti jotain siitä, että mä olen ollut siellä vasta neljä päivää ja silti multa sujuu hyllyttäminen hyvin ja saan siinä tehtyä samalla vielä jotain, minkä oppimiseen muilta menee yleensä pari kolme kuukautta, jos ne edes oppivat sitä lainkaan. Kuulemma ihan uskomatonta.
Mulle tosin ei käynyt selväksi, että mitä se oli, minkä mä olin oppinut itsestäni ihan älyttömän nopeasti, koska no, mä hyllytin soijamaitoja samalla kun se selosto asiaa. Eli en oikeastaan kuunnellut. Se ei liittynyt varsinaisesti töihin, niin alitajunta totesi että sitä ei tarvitse sen tarkemmin kuunnella. So I didn't.
Just cooked papusieninuudelisoijamörskää. Ei se maistu justiinsa miltään, mutta on se silti ihan hyvää. And healthy, too.