IRC-Galleria

Jo ensi hetkestä me kaks yhdessä.
Toivoin niin paljon et tää juttu tulis kestää,
mut nyt puuttuu pala sydämestä
ja sen ympärillä vaan tää kova kilpi.
Mut kaikki ei menny, niinku onnellises filmis.
Ku päivän säteel sijaan, nyt nään vaan tummii pilvii.
Ja vaikee selittää, mut kahtii repii tää.
Oikeesti luulin et tää kaikki korjata ehitää
ja vaikee ajatella en voi sua enää koskee
ja miten koski ne kyyneleet sun poskelt
ja mä luulin et sä voit pelastaa mut,
mut siin vaihees oikeesti mua mikään pelastanu.
Ja muistan, ku meit ei erottanu mikää,
joka ikisen hetken ku sain sust kiinni pitää.
Ehkä vaikeet uskoo, mut mä edelleen välitän.
Miten kaikki meni, kelaan edelleen mä sitä.

kertosäe:
En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Mut mä tiedän, et mun on pakko jatkaa
En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Ja mä jatkan tätä matkaa.

Eka ekat deitit eka johtaa halauksiin,
halaukset suudelmiin, suudelmat lupauksiin,
lupaukset seksiin, riitoihin, ongelmiin,
ongelmat eroihin, pirstoutuneisiin unelmiin.
Miksei koskaan pysty tajuta ajoissa?
Miks tarpeeks arvostaa toista vast sit ku se on poissa?
Just sillon, ku virheit ei voi korjaa enää.
Liian helppo pitää kaikkee itsestäänselvyytenä.
Hassuu, miten yhes hetkes kaikki muuttuu
Yhes meil oli niin paljon, mut nyt se kaikki puuttuu.
Mut kai täst kaikest selvii jotenkin
ja kaiken tän jälkeen ollaan vahvempii jotenkin.
Ja tuut ain olee mun sydämes se pala.
Mis saan sut taas hymyilee, saan sua taas halaa.
Ja ehkä näin oli parempi molemmille, et mentiin erilleen.
Haluisin sanoo niin paljon,
mut en saa ees puolii paperille,
mut mä lupaan kertoo ne loputki.(ku nähään)
Ja ainoo mitä toivon, et sul on kaikki hyvin,
koska sillon mä tiedän, et mul on kaikki hyvin.

Niin monet sanat edelleen kaduttaa mua
oikeesti ikin ei ollu tarkotus satuttaa sua. (2x)
(anteeks)
kertosäe

Varmaan meist jokasel on joskus menny tärkee ihmissuhde poikki, ja vaik kuin ois taistellu on silti menettäny sen rakkaan. Tää biisi kertoo siit milt must tuntu just sillon ku mulle kävi niin. Mut emmä tiä. Mä voin todeta taas, et mikä ei tapa, pelkästää vahvistaa. Kyl sä tiiät

Ja mä jatkan tätä matkaa. (2x)

kertosäe (2x)

Haha, sain eilen töissä uuden lempinimen - PÖKKELÖ :D

Nyt tuulee ja mä istun tässä. Mulla on kylmä, taas pyörii muistot päässä. Tässä elämässä on paljon tapahtunut. Olen pettänyt, olen petetetyksi tullut. Olen aikojen saatossa kasvanut, vaikka välil taas lapsellisuus valtaa minut. Mut tällänen mä oon, emmä muutu, enkä haluu. Tällänen on musta tullut.
Jos ikätaivale on kuu voittanut auringon. No aurinko taas aamulla korjaa vahingon.
Ja niin toivon toivon ja paljon uskon, että elämäni voittaa aamu ruskon. Mut en muutu, vaikka olis josku raamatun. On muistot kullat pienii, paljon kelannut. Ja taas kylmä. Tuuli tarttuu hiuksiini ja taas vajoan ajatuksiini.

Tiedän, että tää on vaan unelmaa. Mutta tällä kertaa en murhaa huomista. Eikä aseita tähän kyl sit tarvita. Enkä asetta kaipaa meidän maailmaan.
Tiedän, että tää on vaan unelmaa. Mutta tällä kertaa en murhaa huomista. Eikä aseita tähän kyl sit tarvita. Enkä asetta kaipaa meidän maailmaan.

Ei onni ole sitä, et osaa nauraa. Ei onni ole sitä, et surun hautaa. Vaan onnen pitäisi tuntuu sisällä, sillon olisi ilon painotteinen elämä. Ei tarkota, et pitäis nauraa 24h. Ois tapa ilo, lähtemättä pakoon. Pitää oppii katsoo myös tulevaisuuteen ja vaihtaa tuho ajatukset uuteen.
Nyt tuli pimee ja vieläki istun täällä. Kelailen, et mitä haluan tältä elämältä. Paljon polkui, valitsenko oikeen ja mitäpä jos siltä polulta poikkeen.
En enää välitä pelätä, mitä elämän pitää sisällään. Se on kirjassa, taivaana vedessä. Se tulee perässä. Ei oo järkeä, etten pelkää iloa, aina mieltä lämmitä.

Tiedän, että tää on vaan unelmaa. Mutta tällä kertaa en murhaa huomista. Eikä aseita tähän kyl sit tarvita. Enkä asetta kaipaa meidän maailmaan.
Tiedän, että tää on vaan unelmaa. Mutta tällä kertaa en murhaa huomista. Eikä aseita tähän kyl sit tarvita. Enkä asetta kaipaa meidän maailmaan.
Tiedän, että tää on vaan unelmaa. Mutta tällä kertaa en murhaa huomista. Eikä aseita tähän kyl sit tarvita. Enkä asetta kaipaa meidän maailmaan.
Tiedän, että tää on vaan unelmaa. Mutta tällä kertaa en murhaa huomista. Eikä aseita tähän kyl sit tarvita. Enkä asetta kaipaa meidän maailmaan.

Nyt kun luet tätä tekstiä, sinun on kopioitava tämä blogiisi ja tehtävä tämä,
jos et tee, ihminen jota rakastat kuolee.

Muistatko, missä suutelit ensikertaa? - öö kyllä joo

Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa? - ei oo semmosta

Minkälaisessa seurassa viihdyt? - jepen

Tunnetko paljon ihmisiä? - muutamia

Mihin suurin haaveesi liittyy? - elämään

Kerro jokin pieni mukava toiveesi: näkis kavereita

Kutiatko helposti? - valitettavasti

Antaisitko kumppanillesi anteeksi jos hän pettäisi sinua? - no en

Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? - no ei oo yhtä

Onko Titanic hyvä? - oli se

Ovatko naiset heikompia kuin miehet? - no ei välttämättä

Kamalin tunne? - ku ahdistaa

Oletko ikinä ollut kännissä? - liianki usein

Oletko ikinä ollut masentunut? - joskus joo

Jaksatko elää elämääsi? - välillä

Keihin luotat? - joihinki

LUETTELE 1 ASIA JOKA SAA SINUT AINA HYMYILEMÄÄN: Haha ainaki meidän kärry niko ja muut immeiset <3

Keväinen sää,
vielä vähän kylmänraikas.
Jossain kaukana lentää
joutsenparvi kohti pohjoista
ja ensimmäiset perhoset
saavat sydämen
ilosta sykähtämään.
Kuin joka vuotinen ihme
ovat kevään ensimmäiset
vuokot, vanamot,
metsätähdet
ja kevätpuron solina.
Ihmeitä ne ovatkin
ja lahjoja katseltaviksi,
kuunneltaviksi.
Se ei vaadi
kuin pysähtymistä,
hiljenemistä.