Mietin taas hiljaa itsekseni,
miksei mikään tunnu miltään.
Mietin, miksei missään tunnu miltään,
ei kenenkään kanssa, eikä mitenkään päin.
Mietin miksei kaatumaisillaan olevat seinät
kuitenkaan ota kaatuakseen.
Mietin, mietin ja mietin...monta pitkää päivää,
monta unetonta ja kyyneleiden täyteistä yötä...
...kunnes vihdoin tulee päivä. Päivä jolloin kasvoillani
pilkahtaa hymyn väre. Väre joka herättää
toivon sisälläni.
*
*
*
Tiesin ettet jaksaisi kauaa, jaksoit kuitenkin tarpeeksi
kauan...nyt tarvitsen vain ilmaa siipien alle.
Kiitos...
Uusimmat blogimerkinnät
- ___ 08.12.
- +++ 20.10.
- ^^^ 03.10.
- *** 03.10.
- ... 05.09.
- :/ 15.04.
- [Ei aihetta] 03.02.
- [Ei aihetta] 22.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (8)
- ▶ joulukuu 2008 (1)
- ▶ lokakuu 2008 (3)
- ▶ syyskuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ tammikuu 2008 (1)