Monta sataa kertaa päivässä tapellaan,
yhtä monta kertaa sovinnoksi suudellaan,
mutta silti mä mietin onko tässä järkee,
jos koko ajan toisen sydäntä pikkuhiljaa särkee.
Aika parantaa kaikki haavat,
niin sanotaan, yhä vain kuiviin vuodat.
Jos pitää elää tässä hetkessä,
niin miksi etsit lohtua menneisyydestä?
Sydämesi särkyy, kun lähden pois,
toivoen että parempaa jossain vielä olla vois.
Onhan se parempi jatkaa matkaa
kuin junnata yhdessä paikoillaan.
On sielusi kaunis ja muutenkin hellä.
mutta minulla ei ollut paikkaa siellä.
Annatko anteeksi viimeisen kerran?
Sallitko viimeisen suudelman?
Kävelen pois,
niin kauas kulkea voin.
Vapaudestani nauttien
huudan kanssa kotkien.
Sydämesi särkyi, kun lähdin pois,
toivoin parempaa, että sitä vielä jossain olla vois.
Onhan se parempi vain jatkaa matkaa,
kuin vain jäädä tälle aavikolle kuihtumaan.
"Sydämesi särkyy… "
"Sydämesi särkyy… "
Sydämesi särkyy, kun lähden pois,
toivoen että parempaa jossain vielä olla vois.
Onhan se parempi jatkaa matkaa
kuin jäädä tähän paikkaan yksin seisomaan.
On sielusi kaunis ja muutenkin hellä.
mutta minulla ei ollut paikkaa siellä.
Annatko anteeksi viimeisen kerran?
Sallitko viimeisen suudelman?
