IRC-Galleria

Voin teeskennellä
hymyä tänään,
kuten eilenkin
tai toissapäivänä,
jonain niistä päivistä,
jolloin jätin taas syömättä
jokapäiväisen leipäni
tunnepaaston aikaan.

Voin näytellä
iloa huomenna,
kuten pitääkin
tai toivotaan,
jotain niistä tunteista,
jotka täällä sallitaan,
tai ihan vahingossa
niiata väärään suuntaan.

Voin piirtää
kartalle ääriviivani,
maailman tallottavaksi
aina uudelleen,
antaa hyvälle kaikkeni,
tai kumittaa kaiken
pois näkyviltä,
haudata sysipimeään.

Voin pyytää
anteeksi olemassaoloni,
suuret synnit,
pienet virheeni,
lakata tekemästä,
olla hiljaa ja hengittämättä,
lipua sormien välistä
kohti kaukaisinta rantaa.

Mutten silti
voi lakata olemasta,
haudata kaikkia haavoja,
en repiä kaikuja palasiksi
tai sitä, joka niistä
muistuttaa,
sydänverestä vuotaa
esiin vahingossa.

Vääränlainen,
viallinen,
yhä vieläkin,
jalat katkottuina juoksen
ottamaan kopin,
irti leikatuilla käsillä,
ehkä joskus opin.

Ei pelolle
saa antaa valtaa,
vaikka sitä ruokitaan,
pitää hymyillä hiljaa
samalla,
kun sirottelee
haavoihin suolaa.
Tequila.
07/18

********

Uskossani horjumaton,
Jumalan vihreässä sylissä
kuuntelen enkeleiden
siipien lepatusta,
kun anelen syntini anteeksi
taivas kotini kattona.

Toivossani vankkumaton,
repivien kipujen keskellä
nojaan uuteen
alkavaan huomiseen,
kun katselen taaksepäin
jalkojeni käveltyjä jälkiä.

Rakkaudessani loppumaton,
maailman myrskyjen silmässä
löydän tyyneyteni sieltä
minne usko lapsuuden
kylvettiin silloin, kun
ensi kertaa särjyttiin.
07/18