IRC-Galleria

Synkässä savossa sisäänpäin kääntynyt ukko, oli ennen iloinen mutta suu kääntyi lukkoon. Ei nauttinut enää linnunlaulusta, ei kevätpuron solinasta, kiristi paidankaulusta, ahdistui puheensorinasta. Tiesi kaveripiiri vastaan tulleen rajan, kun vei pullo nykyään kaiken ukon ajan. Mutta eipä kaverit huolestuneet mistään, vaikka ukko elämänsä pirstaleiksi pistää. Ainut Joka huolestuu, on ukon silmissä tähdet ja kuu. Ainoa, jota ukko ystäväksi kutsuu, huomaa hädän ja Mielensä mustuu. Hän on ainoa joka ukosta välittää, muita ukko lähinnä säälittää. Hän huutaa nyt ukko saatana, sun elämäs on reilaan saatava! Eihän täs oo mitään järkee, jos sä joka päivä muistutat särkee! Mä en kohta haluu ees tuntee sua, jos et ala muuttua! Ukko otti heti neuvosta vaarin, ja kaatoi pullot viemäriin isoin kaarin, ja päätti hetkellä sillä, nyt loppui juominen, oon pannut kaiken pilalle, pakko saada muuta tilalle, alkoi uuden luominen. Ja kun alkoi ukko viinasta laistaa, ei aikaakaan kun alkoi aurinko paistaa. Jälleen ukko linnunlaulun kuuli, ja hymyntapaiseen vääntyi ukon huuli, ja mielen valtasi hyvä tuuli, ja kuka ansaitsi kiitoksen, sekö Jota ukko Ystäväksi kutsuu? Se juuri.