IRC-Galleria

Mä nään sen tulevan,
hajonneen unelman.
Nään savusia kuvia ku leikitään tulella.
On pakko rakentaa ja luoda jotain,
et voisin rauhassa kuolla tai jotain.
Ja sit ne kysyy onks mul kaikki tänään hyvin,
ku mä roikun pää alas, riippusillalta.
Täällä kaikki riippuu tuurista,
tähdistä ja tuulista, aikataulust, duunista.
Mä kaipaan jotain suurempaa, ei riitä tää nykynen systeemi.

Näinä aikoin mietin, et syksyki ois vikani .
Ku kaikki ympärillä kuolee niin hitaasti.
Maailmaani muokkaan, ja luon mielikuvii,
jonka avul kestäis pari vuotta.

Marraskuusta tulee kylmä tänä vuonna.
Kuka palelis mun luona?
Välil tekis mieli jättää hella päälle ja
lähteä kotoa koskaan tekemättä sinne takas paluuta.
Tai jättää ovi auki niin, et jengi pöllis kaikki mun kamat,
ja voisin vaan aloittaa alusta.