menetettyjä asioita, muistoja katujen kulmissa
nykyään heijastuu päähäni, kuvina mustavalkoisina
ei niinkään todellista, kuin vanhan ajan leffat
onko mitään koskaan tapahtunut, tunnenko samoin kuin joskus
kun tahtoisi vaan ilman mitään tunnetta vetää
tätä kurjaa maailmaa eteenpäin, ilman tunteiden tuottamaa tuskan jämää
jäisinkö joskus kuitenkin vielä miettimään, mitä jos,
mitä jos olisinkin tehnyt toisin
mutta enhän minä tarvitse ketään rinnalleni ollakseni onnellinen
en kai tarvitse muiden mielipiteitä pilaamaan omiani
haluan olla itsenäinen, ehkä jopa sitoutumiskammoinen
en halua ahdistua, vaan varmuutta ja luottoa,
suuria asioita ja villisti rakastua
olenko liian vaativa vai vain vapaasieluinen
sisäisesti lentävä, vapaa kuin perhonen
ja vaikka kaikkea tätä olenkin nyt,
jäisinkö joskus kuitenkin vielä miettimään, mitä jos,
mitä jos olisinkin tehnyt toisin
annan kaiken nyt olla näin, en mieti, haluan vain olla näin
mennä sinne mihin pyydetään, sinne missä ihmisiä on enemmän kuin missään
olla vain kaiken keskellä, mennä niin kauan kun ei tarvitse murehtia,
ikävöidä, kaivata, surra, luottaa ja rakastaa
kunnes taas tulee se päivä jolloin pysähdyn kaikkea miettimään.