Silittelin ja puhuin sille, niin alko virkoamaan. Ei edes kestäny kovin kauaa, mutta kyllä tuo silti vieläkin säikäyttää, vaikka on ennenkin nähny.
Tutkimukseissa käyty Joonaksen kans ja ei oo mitään epilepsiaa tms, eikä näillä mun serkuillakaan ole ollu, eikä siihen oo mitään hoitoa, menee ohi sit itsestään. Joonaksen viimeinen kohtaus oli n. 2,5v ikäisenä. Kohtauksia tuli ehkä jotai 2 krt/vk ja yleensä yliväsymyksen takia. Joskus saatto tulla useemmin ja parikin päivässä.
"Affektikohtauksia esiintyy leikki-ikäisillä, useinmiten 1/2-5-vuotiailla lapsilla voimakkaan itkun tai kivun jälkeen. Lapsi ikäänkuin pyörtyy, kalpenee ja joko valahtaa veltoksi tai muuttuu jäykäksi, myös nykäyksiä raajoissa voi esiintyä. Kohtauksen aikana lapseen ei saa kontaktia. Kohtaus menee muutamassa minuutissa ohi ja lapsi voi olla väsynyt, mutta kuitenkin normaalissa kontaktissa ja virkistyy vähitellen normaaliksi. Lapset joilla on voimakas temperamentti saavat herkemmin affektikohtauksia kuin rauhalliset lapset. Lapsi ei aiheuta kohtausta tahallaan, eikä voi sille mitään. Mitään varmaa keinoa ehkäistä näitä kohtauksia ei ole, eikä lasta kannata mitenkään suojella tilanteilta joissa itku voisi tulla. Kohtaukset jäävät vähitellen leikki-iän jälkeen pois. Lääkärissä käynti on kuitenkin tarpeen jos tälläinen kohtaus tuleekin ilman itkua tai jos kohtaus ei mene nopeasti ohi." Lastenlääkäri Marjo Renko, Vauva-lehti 09/2007.
Että sellasta...
Ja Pihla käänty tänään eka kertaa!
