http://fi.wikipedia.org/wiki/Torey_Hayden
http://www.torey-hayden.com/
"Häkkipoika. Pöydänjalat olivat hänen kalterinsa. Hän piteli käsiään suojelevasti päänsä päällä ja keinahteli. Edestakaisin, edestakaisin. Apuhoitaja yritti saada hänet liikkumaan pois pöydän alta, muttei onnistunut. Poika keinahteli edestakaisin, edestakaisin.
Katselin yksisuuntaisen peili-ikkunan läpi. "Minkä ikäinen hän on?" Kysyin oikealla puolellani olevalta naiselta.
"Viidentoista"
Ei enää mikään pikkupoika. Painauduin lähemmäs lasia nähdäkseni hänet. "Kauanko hän on ollut täällä?" kysyin.
"Neljä vuotta."
"Eikä ole puhunut ikinä?"
"Ei ikinä." Nainen vilkaisi minua peilintakaisen huoneen aavemaisessa hämärässä. "Ei ole koskaan päästänyt äänen ääntä."
" Vavahduttava tositarina pelkojen lamauttamasta, itsensä häkkiin sulkeneesta 16-vuotiaasta Kevinistä. Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua. Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvan muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. Vähitellen jää alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan... Järkyttävyydestään huolimatta Kevinin tarina antaa toivoa osoittaessaan rakkauden ja aidon välittämisen voiman. "
( Hieman lyhennetty katkelma)
" Haluatko sinä tietää, miksi minä olen hullu? Haluatko sinä tietää, miksi minä olen täällä, kun kerran luulet että tiedät niin paljon?
Minä näin, kun se teki sen. Minä näin sen. Se sanoi, että tule Kevin tänne. Se sanoi, että katso mitä sinun sisko on tehnyt. Minun sisko pissasi lattialle. Se sanoi minulle, että pyyhi se. Minulla ei ollut mitään millä pyyhkiä. Minulla ei ollut mitään rättiä sen pissan pyyhkimiseen. Ja minä vaan seisoin siinä enkä uskaltanut liikkua, koska minä pelkäsin, että muuten se käy minun kimppuuni. Ja se sanoi, että käytä käsiä. Minä menin sen lätäkön luo ja yritin pyyhkiä sitä käsilläni. Se kysyi minulta, mitä tälle tytölle pitäisi tehdä, kun se kusi lattialle. Äiti seisoi siinä vieressä, ja isäpuoli sanoi sille, että Josie - äiti oli Josie -, se sanoi että Josie, hae pippurikastiketta kaapista. Ja äiti haki. Ja isäpuoli tarttui Carolia tukasta. Se kiskoi Carolin viereensä ja sanoi, että nyt minä juotan tämän sinulle, kun kusit lattialle. Opitpahan ettet kuseskele.
Carol ei suostunut avaamaan suutaan, joten isäpuoli pani sen jalkojensa väliin ja kiskoi sen tukkaa niin että se huusi. Ja sitten se äijä ravisti pulloa ja juotti sitä pippurikastiketta Carolille. Minä huusin sille, kun se teki niin, mutte se vain nauroi. ( Se sanoi minulle, että näin saa näköjään minutkin puhumaan. Että minä näköjään osaan puhua, kun huvittaa. Puhupa vähän lisää, se sanoi. Ja se taivutti Carolin päätä taaksepäin ja ravisti sitä pulloa. Ja minä huusin. Minä huusin sille, että se lopettaa. Minä huusin äidille. Minä sanoin äidille, että miksei se käske tuon lopettaa. Minä löin isäpuolta ja huusin sille, ja se vain nauroi. Se päästi Carolista irti ja käski sen kusta lattialle nyt heti. Se sanoi, että sinä kuset silloin kun minä käsken. Se pakotti Carolin riisumaan vaatteensa ja sanoi sitten, että kuse. Ja sitten kun Carol kyykistyi pissaamaan, niin se potkaisi tosi lujaa sinne tyttöjen arkaan paikkaan. Ja se sanoi, että en minä käskenyt sinun kusta lattialle. Ja Carol itki. Ja minä rukoilin isäpuolta, että se lopettaisi. Minä menin polvilleni. Minä sanoin sille, että kyllä minä puhun sille. Minä teen mitä ikinä se haluaa, kunhan se lopettaa. Minä rukoilin sitä. Minä rukoilin Jumalaa. Minä olin polvillani ja rukoilin.
Sitten Carol oksensi. Isäpuoli piteli siitä kiinni ja juotti sille pippurikastiketta, ja se oksensi isäpuolen päälle. Isäpuoli suuttui. Se alkoi huutaa ja karjua Carolille. Nyt teit vikatikin, se huusi. Se lupasi, että tätä Carol saa katua. Tätä se saa katua paljon enemmän kuin lattialle kusemista. Ja sitten se nosti Carolin hiuksista ylös ja nakkasi huoneen toiselle puolelle. Minä juoksin Carolin perään. Minä juoksin, mutta isäpuoli kaatoi minut ja potkaisi minua. Se potkaisi niin lujaa, että minä pissasin verta ja sitä tuli housujen läpi. Minä pelkäsin, että nyt se hakkaa minut kunnolla, mutta sillä oli jo Carol jota piestä. Carol oli keinutuolin luona. Se istui Carolin päälle ja tarttui sitä hiuksista ja iski sen pään lattiaan. Uudestaan ja uudestaan. Siellä keinutuolin vieressä.
Minä itkin ja huusin sille, mutta äiti vain seisoi siinä. Ja minä huusin äidille ja sanoin, että auta sitä Carolia! Käske tuon lopettaa! Ja äiti vain seisoi. Se sanoi että, jätä nuo rauhaan. Ei se sinulle kuulu. Kun isäpuoli nousi pystyyn, niin Carol ei liikkunut. Se vain makasi, ja isäpuoli sanoi sille, että siitähän opit. Vai etkö muka oppinut. Nyt tiedät, että kuka täällä talossa määrää, eikä täällä takuulla määrää mikään pikkutyttö, joka kuseskelee lattialle. Joku pikkutyttö, joka ei osaa edes lukea. Se sanoi sen siksi, että Carolia hävettäisi. Carol oli jo toista vuotta tokaluokalla eikä osannut lukea vieläkään. Ja kaikkein eniten minä vihasin isäpuolta juuri sen takia, että se kiusasi Carolia siitä. Minä halusin tappaa sen.
Sitten se sanoi Carolille, että nouse pystyyn. Mutta Carol ei liikkunut ollenkaan. Se vain lojui siinä. Minä näin, että siitä vuoti verta. Sitä tuli sen korvasta. Minä rukoilin, ettei isäpuoli huomaisi, koska sitten se suuttuisi taas, kun Carol sotki lattiaa. Ja se karjui Carolille, kun Carol ei noussut ylös. Minäkin sanoin Carolille, että tottele tuota ja nouse pystyyn. Ja minä rukoilin Jumalalta, että Carol nousisi äkkiä pystyyn ettei isäpuoli suuttuisi vielä enempää. Minä rukoilin ja rukoilin. Minä rukoilin Jumalalta ja Jeesukselta, että ne kuuntelisivat minua. Minä hoin, että ole Jeesus kiltti ja käske Carolin nousta. Mutta ei se noussut. Sitten isäpuoli otti kaasuhellan päältä sen rautaritilän. Ja sitten se sanoi, että nyt nouset Carol pystyyn tai sattuu tosi pahasti. Eikä Carol noussut. Se heitti sen ritilän Carolin päälle. Ja uudestaan.
Tiedätkö mitä? Minä näin, kun Carolin aivot valui lattiaa pitkin sinne asti, missä minä olin. Minä olisin voinut koskettaa niitä, jos minä olisin ojentanut käden. Minä olisin voinut koskettaa Carolin aivoja.
Ja äiti näki. Äiti näki koko homman, mutta se vaan seisoi siinä. Se sanoi minulle, että jätä Malcolm rauhaan, ei se sinulle kuulu. Eikä äiti tehnyt mitään. "