Kyllä mä osaan
Onnistuin tossa työn tohinassa viiltelemään itteeni kyynerpäähän pensasleikkureilla :)
Nyt on suurin osa roska kasveista kärrätty pois,vaikka ei toi vielä oo läheskään valmis toi urakka.
Päivän varjon kaivoin varastosta ja laitoin takapihalle.
Jotenki mahtavaa huomata että vaikka kaikkee sattuu ja tapahtuu niin en kuitenkaa oo naikkonen joka tarvii ukkoa joka asiaan apuun.
Nappasin yleisvarastosta pari tiiltä takapihalle,kohta kun palautan kottarit niin otan mukaani pari pätkää kyllästettyä puuta jolla tukin terassilta noi kolot mistä poitsu joko kesän mittään ottaa hatkat tai jää jumiin.Topi menettää siinä samassa kuulun kyylä aukkonsa hehe :D
Vois vois,se ois kauppareissukii eessä vielä.
Sitä kohtaan kiinnostus ois nolla mutta ihan pakko on mennä,toinen juttu onki sit se että milläs ihmeellä saan kaiken sieltä kotiin asti hilattuu..
Jostain syystä meinaa vitutus alkaa valtaamaan mieltäni ja tuntuu ettei enää mikään taas kiinnostais.
Kyllä mun mieleni on ailahtelevainen,tiedän sen mutta minkäs mä sille voin??
Tekisi mieli kirjottaa tänne vaikka ja mitä mitä päässä tällä hetkellä pyörii mut enpä taida...
Pidänpä vaan omassa nupissani nuo jutut.
Ehkäpä nyt lakkaan tän ja meen kärrää loput paskat ojaan ja palauttaa noi kottarit :)