Joku sanos mulle eilen, että en sitte oo hirveesti kirjottanu tänne mitään..
Satun vaan tykkään siitä yhestä liikaa, mutta jotenki tuntuu että oon kuollu sen elämässä vaikka eilen tuli todistetuksi etten ole.. mutta tuntuu, että oon vaan tyhjää sille ja muille... Mutta ehkä sille tekee hyvää vaan keskittyy johonkin muuhun ku muhun.. Mä en ansaitse sitä ihmistä...
Tuli vaan eilen jotenkin tosi helpottunu olo ku se lähetti mulle viestiä ja onnitteli... mutta silti tuntus jotenki oudolta puhuu sen kanssa ku ei oo sitä missään nähnyt ja ei oo mitään sille sanonu... Ku antanu ymmärtää ettei mua sen elämään tällä hetkellä kaivata niin en oo sitte jaksanu kiusata itteeni enää yhtään enempää enkä myöskään häntä.
Mutta silti tunnustin, että oon häntä usein miettinyt enkä voi sille mitään... ja jotenkin tuntui oudolta kun hän ei ymmärtänyt miksi en taho aloittaa elämääni alusta kenenkään muun kanssa, mutta tuntuu vaan siltä tällä hetkellä etten vaan yksinkertaisesti pysty siihen. Mutta ehkä jonain päivänä jonkun muun kanssa tai hänen.. Mutta helpottavaa myös on se, että hän sanoi mulle miettineensä mua aika usein, tuntui aikanaan, että oon hänelle todellakin kuollut ja se aika on ohi, mutta ei... helpottaa kummasti kun toinen sanoo etten ole kuollut sen sydämessä.
Mutta kaikesta huolimatta oon silti sitä mieltä, että hänen on parempi näin.. vaikka se tekee mulle kipeetä hänestä mä en tiedä, mutta tää on ainoa oikee vaihtoehto.. Mutta silti hän tulee olee positiivisesti mun sydämessä aina ja tuun miettii häntä todella usein.. ei sitä miestä noin vaan pysty unohtamaan enkä haluakaan unohtaa sitä mitä oon hänen kanssaan kokenut se on jotain ainutlaatuista mikä pysyy aina mun sisällä ja mielessä.. Mutta silti toivon, että hän on tehnyt oikean ratkaisun ja on siihen tyytyväinen...
Ei meillä ole mikään kiire.. "hyvää kannattaa aina odottaa" toivottavasti se muistaa ton, mutta mihinkään en voi häntä pakottaa... ainoastaan voi vaan toivoa ja odottaa ja haaveilla ja nähdä ehkä myös unia...
Pärjäile... Miss u my friend!<3