Mä olin sulle kuin jäätelö,
hetken aikaa ihana ja suussa sulava
mutta se hetki ei kestänyt kauan.
Sulattuani sormiisi en ollutkaan enää makeaa ja uutta.
Olin liian kiinni sinussa ja niinpä pyyhit minut pois elämästäsi.
Kaunista sanottavaa pienestä maailmastani,
jonka väri on viattoman sininen.
Sen seinät ovat tähti sumua,
taivas yön unista, maapinta kauniista
ajatuksista. Ja se oli ilma,
jota hengitän, on täytetty ikuisuudella.
Se on oma salainen ulottuvuuteni,
paikka minne piiloutua maailman pahuudelta silloin,
kun ei ole ketään,
jolle kertoa, ei mitään,
mihin luottaa, eikä kukaan enään välitä.
Silloin sulkeudun maailmaan,
minne pelko ja pahuus eivät yletä.
Ikävä katseessasi,
kesäyön tuoksu hiuksissasi.
Kuulen korvissani ne kaikki sanomattomat
sopimukset ja nyt jo tunnen ikävää.
" Usko rakkauteen rapistuu", se sanoo radiossa.
Sinkoan typeriä kysymyksiä,
jotka heittäytyvät seiniltä salamoina takaisin.
tyhjyys puhaltamassasi savurenkaassa,
aurinko valuu hunajana horisonttiin.
Puserrat minua kuin sitruunaa.
Valon lapsi, joka rakastaa pimeää.
Hyvästi! Itkun jälkeen salmiakkinoroja
poskella rantahiekkaa varpaissa
kalkkikiveä sydämmessä.
Tahtoisin seisoa vierelläsi
korkeimman vuoren huipulla
ja seilata kanssasi suurimman
meren myrskyt,
mutta minulle riittäisi jos saisin
vain olla lähelläsi... <3