IRC-Galleria

Tänään, kun aurinko ei jaksanut nousta
ja eilisen muistot roikkuvat kuin harmaat
sade pilvet, ajattelin, aurinkokin suree.
Kuitenkin tulee päivä, jolloin auringonsäteet
leikittelevät hehkuvien ruusujen terälehdillä
ja lokin ääriviivat piirtyvät sinistä taivasta vasten.
Silloin tiedän muistoistani rakentuneen
lohdutuksen muurin.

Jalkani koskettavat ruohoa.
Tuuli henkäisee hiljaa.
Ruohonkorret hipaisevat varpaitani,
kastepisara suutelee ja kutittaa.
Niitty on kaunis. Pääni taipuu kaarelle.
Silmieni väri yhdistyy taivaan harmauteen.
Ääretön kuiskaus, katson ympärilleni.
Onko maailma pysähtynyt?
Suljen silmäni, kohotan käteni kohti taivasta.
Tunnen kädelläni kosteuden.
Itkenkö minä vai taivas?
Avaan silmäni. Kuin todistaakseni,
että maailma on totta. Sataa.

Lämpimät tuulet puhaltavat.
Syli avautuu halaukseen.
Tuuli piirtää hiekkaan sydämen.
Kellastuneet päiväkirjan sivut
lentelevät rannalla,
kasvot hymyilevät kaislikossa.
Silmiesi sanat täyttävät
minut kokonaan ja on vain
me ja RAKKAUS.

Hei rakas!
Huikkaat jo kaukaa.
Minä haluaisin halata sinua,
liitää viimeiset askeleet ja kaapata
sinut isoon rutistukseen.
Mutta ei.
Pieni otus sisälläni repii käteni pysymään
paikoillaan ja lukitsee ne isolla, ruosteisella
avaimella syvälle takkini taskuihin.
Kävellä laahustan viimeiset metrit samaa
tappavan hidasta vauhtia tullessani luoksesi
ilmoitan: No terve.

Valkeat harsopilvet vaeltavat pitkin
sinistä pintaan.
Lämmin syksyn sateeksi, lehtien väri
vaihtumassa vihreästä ruskeaksi.
Vielä uskon muistojeni eiliseen.
Silloinkin pala taivasta päällä maan.

Alla kaikkien tähtien minä vannon sen.
Loisteessa täydenkuun minä lupaan
sen: sinua aina rakastaa.
Hiljaisuuden astuessa eteiseeni minä kuulen sen.
Pimeyden laskeutuessa maailmaan minä huomaan
sen: SINÄ olet minulle KAIKKI.

Mä olen niin yksin, yksin vaikka olet vierelläni.
Olen onneton, vaikka kaiken täytyisi olla hyvin.
Itken, vaikka hymyilen.
Rakastan, vaikka tahtoisin pois luotasi,
pakoon näitä pelottavia tunteita.

Mitä olisin ilman sinun syleilyösi?
Mitä on suudelma ilman sinun lämpöisiä huuliasi?
Mitä ovat yhteiset hetket ilman sinua?
Mitä ovat ajatukset sinusta ilman sinua?
Mitä on RAKKAUS ilman sinua?
Mitä olet sinä, jos sinä olet tyhjyys?

Minä RAKASTAN sinua aamun koitteessa.

Minä RAKASTAN sinua illan muuttuessa yöksi.

Minä RAKASTAN sinua ilon vaihtuessa suruksi.

Minä RAKASTAN sinua elämän vaihtuessa kuolemaksi.

Joka päivä pelkään saavani tuntea saman
tuskan ja kylmyyden kuin unessani.
Joka ilta mietin milloin tulet kertomaan
kaiken olevan lopussa.
Joka aamu pelkään tulevaa päivää,
mietin onko tämä päivä se jolloin
kerrot palaavasi toisten luo.
Ehkä siksi en uskalla rakastua. Mua pelottaa.