IRC-Galleria

Älä tuomitse heikkoa kulkijaa
älä syytä jos onneton lankeaa,
vaan näytä hänelle olkapää
että saisi hän hetkisen levähtää.

Jos näkisin huomisen nyt
en ehkä jaksaisi kohdata sitä,
mutta suuri teatterinjohtaja
on laatinut käsikirjoituksen.
Osani on pieni
mutta se osa on minun!
Näyttelen sen loppuun
täysin rinnoin.
Kun esirippu aikanaan laskeutuu
taakseni ei jäänyt
elämätöntä elämää.

Sua odotin illan pitkän
vaan tullut sinä et,
vaikka olin jo unohtanut
ne riidat eiliset.
Sinä rikoit haaveitten linnan
mutta siitä kiitän vain,
säästithän kyyneliltä
kun heräsin haaveistain.

Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää.
Olet Luojan kallista viljaa
jota aurinko rakastaa.

Kuin lastu lainehilla
sinun purtesi pienoinen
käy elämän aallokossa
nousten ja laskien.

Et ihminen huomista tunne
joka hetki häipyy pois.
Ota elämältä kaikki
vaikka tuskankin sulle tois.

Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää

En muistanut
en totta tosiaan
kuinka mustia ovat
marraskuun puut
sen jälkeen kun ovat
heittäneet räiskyvät
syksyn riehakkaat
värivaatteet oksiltaan.
Kun mustilta
luuranko-oksilla
istuu mustia variksia
ja taivaskin on
kuin pitkäperjantai.
Kuinka ihminen jaksaa?
Kuinka ihminen kestää?
Kun sielu on matalapaineessa
ja kaipaa kaikkeen entiseen
kaikkeen ehdottomasti loppuneeseen.

Monet itkuni
jäivät itkemättä
kun olin muka haavoittumaton.
Siellä ne sisälläni vieläkin.
Odottavat.
Odottavat sopivaa tilaisuutta
niin kuin viime keväänä
kun veisattiin suvivirttä koululla.

Yö lukinnut on kaupungin
jokaisen portin,
portaankin
- ja ihmisen-
ja kerrostalokeossaan
turvassaan vai pelossaan
- on ihminen-
Tylympää tuttavaa ei lie
kuin katu, joka vie ja vie
-ei minnekään-
ja kodittoman taivallus
on toivoton kuin huokaus
- ei kellekään-

Jos sinulla ei ole syliä,
ei ystävää joka sinua kuuntelisi,
mene yön syliin murheinesi.
Yö kuuntelee sinua,
lääkitsee rohtunutta sydäntä.
Tähdet rohkaisevat etsimään
uusia polkuja.

Tulisit luokseni,
kun illat taas pimenevät,
kun yöt kylmenevät.
Tulisit luokseni,
kun minun on ikävä,
kun tuuli käy sydämeen jäätävänä.
Tulisit luokseni,
kun sua tarvitsen,
kun elämä sattuu eniten.
Tulisit luokseni ja jäisit.

Auringon kierrettyä puoli taivasta
kirkkaus vaihtuu harmauteen.
Se, mikä kerran oli, on eilistä.
Mitä voimme näille katoaville hetkille
jotka ovat askeleitamme nopeampia?
Yksi askel, yksi auringonsäde jään pinnalla
ja routa sulaa tieltämme
osaksi jääkylmän puron solinaa.
Kevät päivät ovat koski
loppumattomalta tuntuva syöksy
josta ei jälkeenpäin muista
kuin hajanaisia vesipisaroita
ja viimeiset pyörteet ennen kesän suvantoa.