IRC-Galleria

Tervetuloa lumiset päivät
pakkasen pureva kieli,
hetken riennetään rinnatusten
voidellaan ilolla mieli.
Lähestytään, tutuiksi tullaan
ystäviksikin asti
onhan talven tutussa reessä
tarjolla riemujen lasti.
Käy auringon otsa punaiseksi
eikä taivaan navalle yllä,
mutta tähtimerta katsellessa
saa varmasti voimia kyllä.
Kesään on vielä sammakon loikka
nyt pimeän pesässä ollaan,
vaan allakassa päiviä piisaa
vielä pimeänkin se nollaa!

Näinä päivinä
puut lähettävät
koosteen
lukemattomista lehdistä
väripanoksena
ja avuliaat tuulen pojat
kantavat ilmaiseksi
joka pihaan.
Tarkkaile postiasi!

Maanantaina
tahdon aina
laihdutuksen aloittaa,
liika läski lättänäksi
itsetuntoni kun saa.
Mutta jälleen
käynee tälleen
etten jaksa yrittää
porkkanoita
omenoita
aatellessa ällöttää.
vierailuita
taikka muita
saattaa tulla ohjelmaan.
Ne sen estää
ettei kestää
jaksa silloin kuviaan.
Kunhan tästä
isännästä
tukilaihduttajan saan,
sitten varmaan
kanssa armaan
yhdessä me laihdutaan.

Hiiren harva harsinlanka
lumilakanalla,
soukan siiven siluetti
pilviulapalla,
kevät kultaa mielen,
päivän pilven pielen.

Älä tuomitse heikkoa kulkijaa
älä syytä jos onneton lankeaa,
vaan näytä hänelle olkapää
että saisi hän hetkisen levähtää.

Jos näkisin huomisen nyt
en ehkä jaksaisi kohdata sitä,
mutta suuri teatterinjohtaja
on laatinut käsikirjoituksen.
Osani on pieni
mutta se osa on minun!
Näyttelen sen loppuun
täysin rinnoin.
Kun esirippu aikanaan laskeutuu
taakseni ei jäänyt
elämätöntä elämää.

Sua odotin illan pitkän
vaan tullut sinä et,
vaikka olin jo unohtanut
ne riidat eiliset.
Sinä rikoit haaveitten linnan
mutta siitä kiitän vain,
säästithän kyyneliltä
kun heräsin haaveistain.

Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää.
Olet Luojan kallista viljaa
jota aurinko rakastaa.

Kuin lastu lainehilla
sinun purtesi pienoinen
käy elämän aallokossa
nousten ja laskien.

Et ihminen huomista tunne
joka hetki häipyy pois.
Ota elämältä kaikki
vaikka tuskankin sulle tois.

Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää

En muistanut
en totta tosiaan
kuinka mustia ovat
marraskuun puut
sen jälkeen kun ovat
heittäneet räiskyvät
syksyn riehakkaat
värivaatteet oksiltaan.
Kun mustilta
luuranko-oksilla
istuu mustia variksia
ja taivaskin on
kuin pitkäperjantai.
Kuinka ihminen jaksaa?
Kuinka ihminen kestää?
Kun sielu on matalapaineessa
ja kaipaa kaikkeen entiseen
kaikkeen ehdottomasti loppuneeseen.

Monet itkuni
jäivät itkemättä
kun olin muka haavoittumaton.
Siellä ne sisälläni vieläkin.
Odottavat.
Odottavat sopivaa tilaisuutta
niin kuin viime keväänä
kun veisattiin suvivirttä koululla.