On suuri, keltainen täysikuu
ja tuhannet tähdet loistaa,
täss´ ihmismieli lumoutuu
kaikki turhat pelot poistaa.
Luo kuuset tummia varjojaan
vitivalkeille nietoksille,
lumikiteet hopeapuvuissaan
säihkyvät tanhuville.
Mä porraspieleen seisahdan
helmipöllön äänen kuulen,
ja jostain takaa vuosien
soi viesti iltatuulen.
Yön syliin hiljaa uinahdan
heitän huoleni muille maille.
Tästä kaikesta olen niin onnellinen,
en oo jäänyt mitään vaille.