♥Mitä järkee elää,jos on menettänyt sen mikä oli elämä,unelma,voima,jonka takia halu jatkaa eteenpäin,toivoen että se unelma toteutuisi.. Kuljeskellen pitkin kaupunkia,paikoissa joissa kävimme,joissa istuimme kahdestaan,katsoen toisiamme silmiin. Paikkaan jossa aina istuimme yhdessä,sylikkäin,vierekkäin,lämmittäen toisiamme. Sanoen ''rakastan sinua...''. Se kaikki oli poissa,ne kaikki kalliit ja tärkeät muistot,oli poissa,kaikki haaveet,unelmat...poissa. Kun katson kuvaasi,kyyneleet valuvat poskeani pitkin ja tippuvat maahan,en päästä ääntäkään,muistelen vain kosketustasi ja hymyäsi,haluaisin sinut takaisin,ei ole mitään muuta mitä haluisin.Pyydän,muista vielä hetkemme,muista miten hauskaa meillä oli,muista kun pidimme toisiamme käsistäkiinni,muista vielä viimeisen kerran ne rakkaat hetket..Odottaen sinua,toivon että sinut vielä kohtaan,joko täällä,tai jossain muualla.. Syy miksi synnyin,oli kertoa sinulle ''rakastan sinua''. Mitä tein väärin,minkä virheen tein että sinut menetin. mikään asia,yksikään tyttö ei voisi korvata sinua,sinua jolta sain ensi suudelmani,ensi rakkauteni. Toivoin ettei ne asiat olisi koskaan olleet harhaa,en sure sitä että sain ekan suudelman sinulta,en olisi halunnut saada sitä keneltäkään muulta,kuin sinulta. Toivon vain että kaikki olisi kuin ennenkin. Toivon,että ottaisit minut takaisin,sillä...en voi elää ilman sinua.. Mitä ikinä tapahtuukaan,rakastan sinua,
ikuisesti. Kunnes lähden pois ja varjelen sinua täältä taivaasta.♥