Tuska on mun tuttavani,
kärsimys kaverinani,
piina, vaiva vierelläni.
Se ei erkane minusta,
vaikka oisi päivänpaiste,
vaikka linnut laulaisivat,
hymyäisi maa ja taivas.
Aina maata mennessäni
löydän vaivan vierestäni,
pelon, piinan pielukselta,
valmiina odottamassa.
Siinä sillä on sijansa,
turha on sitä torua,
turha pois on karkotella,
se vain ärtyisi pahaksi,
ja tulisi yö levoton,
siksipä kaverin kanssa
onkin oltava sovussa,
vaikka irvessä ikenin.
Jos se on hyvällä päällä,
tovin voit sä torkahtaakin,
ehkäpä uneksiakin.
Vaan ovat unennäkösi
painajaisia pahoja.
Aamulla herättyäni,
tuska on odottamassa
samoilla makuusijoilla.
Se on siinä suunnitellut
aamun harmit, päivän piinat,
sekä illan ilkeydet.