SIIPIRIKKO SISÄLLÄNI, SIIVET POLTETTUINA. KERRAN NIIN VALKOISINA LOISTIVAT, LAPSEN USKO TULEVAAN SILMISSÄNI. NIIN KAUAN ON SIITÄ KUN LUOTIN ELÄMÄÄN, USKOIN IHMISTEN HYVYYTEEN. KERRAN VIELÄ NOUSEN SIIVILLENI, SULKIA UUSIA KASVATAN ITSELLENI. NE EIVÄT KENTIES VALKOISINA HOHDA, LIENEVÄT HARMAITA SAVUSTA. EHKÄ MUSTIA NOKISIA OVAT NE, MUTTA VIELÄ LENNÄN VARMASTI. VIEKÖÖN AIKAA VAIKKA IKUISUUDEN MINÄ PÄÄSEN LENTOON VARMASTI!!! ELÄMÄNI KURJIMPANA AIKANA ÄITINI OLI KIRJOITTANUT TÄMÄN MINULLE KIRJAAN. KUMPA NIINÄ PAHOINA HETKINÄ MUISTAISIN TÄMÄN JA TUNTISIN TOIVON JOKA SIITÄ HUOKUU... PEACE & LOVE