en taida sanoo enää kellekkää miehelle mtn sitoutumisesta ko taas mä kuulin siitä
minä:mä haluun naimisiin
a-p:haluut naimisiin mut et halua sitoutua?
minä:no en mä aina yksin haluu olla
a-p:kyl sä tuut olee:D
minä:joo kiitti tästä :D
a-p:huomaaks ko mä kannustan sua tässä ottaa miehen
minä:no joo todellakin :D kiitti tästä taas:D
AAMULLA:
minä:koska tuut?
a-p:en tie viellä
minä:no mikset?
a-p:tie vaikka tässä alkais seurusteleen..
minä:pyhpahpöh..
Kian kans puhuttii et okei,a-p on tuntenut niin kauan jo et siit vois ehkä tulla jotain,ollaanhan me joskus seurusteltu,no okei,oltii nuorempii silloin,mut sit jos erottais niin mitäs jos tää kaveruus menis siinä?olisko sitä valmis oikeesti uhraamaan,jos tulis niin paljon ristiriitoja siin et ei oltais enää missään tekemisissä?mut mä tien senkin et jos se alkaa jonku kans seurustelee,niin en nää sitä sit taas ollenkaa niin kauan ko se on tän henkilön kanssa,niin on aina käynyt tän 7vuoden aikana,et aina ko toinen seurustellut niin ei olla oikee oltu tekemisissä..kai siin se pelko et jos siihen toiseen sit kuitenkin erehtyy sekaantuu vaikka on toisen kanssa,ja niin siinä varmaan tulis aina käymään..en tie,toisaalta sitä vois alkaa lämmitelee muuhunkin ko..mut sit taas,uskaltaako ottaa riskii menettää kaiken?nyt ko ollaan taas tultu läheisemmiks ko muutin tänne turkuun..mitä ootte mieltä??