IRC-Galleria

haluun vain unohtaa,
unohtaa sen kaiken mikä mua satuttaa,
sen kaiken mikä saa mut kärsimään ja katumaan...
haluun unohtaa sut,
tai itse asiassa en haluais... en jaksais,
en pystyis, enkä enää kai edes välitä...
mut miks sä pistit mut kärsimään?

yö on ja kello tikittää,
mut vain yksi on yössä hereillä,
minä ja hiljaa itsekseni nyyhkytän...
en ois milään halunnut uskoa,
sun kylmiä, tappavia sanojas...

mä vaan valehtelinkin itellini,
valehtelin että meistä viel joskus tuliskin jotain,
nyt vain pimeys jakaa tunteeni,
yö sulkee mut syliinsä ja ohjaa mut omaan maailmaansa
ei päivän valoa,
ei julmaa totuutta...
vain minä ja mun katkeran suloiset uneni...

olit mun koko maailmani,
vaan sokea olin ja kaaduin...
suon keskellä vievää polkua seurasin,
niin kapeaa ja mutkikasta polkua,
kunnes kompastuin...

kuolema vetää mua syvyksiinsä,
unohdus sulkee mut pian julmaan syliinsä,
olin sulle vain yksi muiden joukossa,
ja luulin olisin sulle se ainoa...

kaulaa myöten hukuksissa,
ei mikään mua enää pelasta,
viimeinen henkäys ja ahdistava,
kasaan puristava tunne...
se on nyt loppu ja viimein nukahdan,
voin toivoa vain että joskus kai muistat mua...