joku päivä itkettää ihan kamalasti ja sit taas toisena päivänä kaikki on hurjan hyvin. kuinka tässä vuoristoradassa nyt sit pysyis mukana.
aamut on kamalia. niinkuin tämäkin asia on viisaasti eräässä biisissä ilmaistu niin "pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy..." jos aamuista vois selvitä jotenkin niin sit päivä olis jo huomattavasti parempi. toiseksi pahinta on yksinäiset yöt. sellaiset yöt kun ei saa unta ja seinät kaatuu päälle. mut aamuja mä vihaan. ainakin sellasia aamuja kun on pakko repiä itsensä ylös sängystä.
mä tahdon talviunet.
yksinäisten öiden paras biisi on ehdottomasti stellan piste.