ei näy mun vieressä vieläkään ketään. edelleen soi james bluntin you're beautiful ja alan pikkuhiljaa uskoa sen sanomaan. i'll never be with you. en kyllä haluaisi uskoa sitä, mut kai se vaan on sit niin.
semmonen kauniisti haikee olo. vähän itkettää ja oikeestaan haluisin vähän itkeäkin. se puhdistaa. "anna jo olla, anna mun olla ja unohtaa..."
se on jännää kun kaikki on oikeestaan hurjan hyvin. ja sit ei oo kuitenkaan. jos joku kysyy multa et miten menee niin voin ihan rehellisesti vastata et menee hurjan hyvin ja sit kuitenkin yksin ollessa tuntuu et seinät kaatuu päälle. ehkä se on sit vaan sitä yksinäisyyttä ja läheisyyden kaipuuta.
eniten tää pieni sydän kaipais Sunrise Avenuen Heal Me biisiä. <3