IRC-Galleria

Niin siinä sitten kävi että rakas Ronttini lähti sateenkaarisilloille maanantaina 21.7. leikkaus meni hyvin ja näytti jo aika valoisalta mutta viime perjantai-iltana Tommi huomasi pienen reiän leikkaushaavan vierellä ja sunnuntaina se oli jo sormen pään kokoinen, että tiedettiin jo mihin valmistautua.
Maanantaina oli tikinpoisto Kuopiossa joten sinne mentiin ja Jalkasen Liisa sitten vielä katsoi peräpäätä mutta suureksi suruksemme totesi että tuntuu pahalta sanoa mutta oikeassa ootte. (sanottiin heti tullessa että tänään annetaan sitten viimeinen piikki..)
Ei oo varmaan mikään sattunu niin paljon kuin se kun tiesi että viimeisen kerran tässä ollaan ja nähdään Rontin nallekarhusilmät. Jonkun aikaa hyvästeltiin kolmestaan, Tommi, minä ja Rontti joka lipsi meitä kielellään vaan jatkuvasti. Sitten oli vain pakko antaa periksi ja sanoa viimeiset heipat niin rakkaalle karvakorvalle.
Maanantai-iltana haudattiin Rontti tuonne mansikkapellon laitaan, männyn alle sateen suojaan <3 Ranja oli mukana saattamassa kaveria :)

Kyllä koskee, aivan tajuttoman paljon koskee :'( Ja kaipaus on aivan pohjaton, joka asiasta tulee mieleen Rontti ja kun se täytti tuon sairauden kanssa meidän elämän reilun kuukauden ajan.
Nyt on vaan muistot ja iso kasa valokuvia.

Noh, se oli Rontin parhaaksi. Vihaan ihmisiä jotka pitävät eläimiä kärsimässä täällä vain siksi etteivät kestä sitä tuskaa minkä sen menettäminen aiheuttaa. Mielestäni eläintä on kohtaan on parhain rakkauden osoitus se että päästää sen menemään kun tietää ettei mikään enää auta ja pian tulee olemaan paljon kipuja.

Kiitos kaikille tässä suuressa surussa lohduttaneita, ootte tärkeitä <3 Mökkinaapuri sanoi et "on itkeminen yhen perkeleen rakin perään, eikö noita saa uusia?" Kai mie oon sitten vaan hömppä..

Kyllä tämä aikaa myöten helpottaa mutta kamala juttu kokonaisuudessaan :(