menin lääkäriin aamulla kymmeneltä ja niinhän se oli hammas jö kökkönä, että se piti tappaa... eli juurihoitoa. ja koska sen hampaan vieressä on aina ollunna sellainen riviin kuulumaton hammas, jota ei vain ole poistettu, niin nyt se lääkäri sitten poisti sen. oli ihan järjettömän mukava päivä sen jälkeen töissä, kun puoli päätä tunnottomana eikä mihinkään koskenut. ei ollenkaan. olin iloinen ja nauratti. ja olin varmaan sekaisinkin vielä normaalia enemmän. mutta - kello kolme puudutus katosi. eipä ennää naurattanut. yritin koota sarin kanssa maailman vaikeinta keinua enkä pystyny keskittymään ollenkaan, sillä koko leukaluu oli kuin tulessa. neljään asti sinnittelin ja vielä kaupassakin kävin, mutta kotona alkoi jo itkettämään ja olin hieman epätoivoinen. saakku lähti käyttämään minua sondella, sillä isällä on vahvempia särkylääkkeitä ja niitä nappasin yhden. auttohan se sen verran, että pystyin laittamaan suun jopa kiinni. ja äsken torkuin kolmisen tuntia sohvalla, mutta sattuuhan se. ei perkele. vannon hyvin pyhästi, että kun tämä kipu on kärsitty, hoidan hampaat ajoissa... kantapää opettaa, sattana. :)
huomenna on onneksein vapauspäivä, sillä töihin en olis todellakaan kestänyt mennä. kipu tekee minusta keskittymiskyvyttömän paskiaisen, joka on vain ärree ja kirree. parempi mököttää omissa oloissaan. :)