IRC-Galleria

eilen ostin sellaisen ennen kokemattoman pakastepitsapalasen. aamu duunissa oli ankea ja keskellä päivää tuli sellainen piristävä muisto, että se pitsa siellä hyisessä kodissaan minua odottaa. ja sitä sitten ajatuksissani mässäilin koko iltapäivän ja samalla olin ystävällinen asiakaspalvelija. ja söin siis mielessäni pitsaa hela tiden. tulin kotiin erittäin vittuuntuneena ihmisten ystävällisyydestä ja ajattelin, että vielä kissatkin käytän ulkoilemassa ennen kuin alan pientä pitsan palasta lämmittämään. tunnin ulkona vietin itikan syöttinä ja lopulta koitti se hetki, että odotukseni palkittaisiin. koko päivän kliimaksi oli käsillä. pitsan palanen.
ja niinhän siinä kävi. se sattanan lätty piti ensinnäkin lämmittää mikrossa. ohjeessa käskettiin leikata palanen pakkauksen kulumasta helevettiin ja laittaa sitten mikroon. tein työtä käskettyä. parin minuutin päästä riensin mikrolla, poltin sormeni siihen kuumuneeseen kääreeseen, leikkasin lopulta sen kääreen saksilla auki ja sain haarukalla pitsan lautaselle. sen jäläkeen aloin syömään. maistoin pitsasta aavistuksen ja se maistui ihan paskalta. en oo ikinä maistanu märkää koiraa, mutta kuvittelisin sen maistuvan hyvin pitkälti samalta kuin sen sattanan läpykän, joka kantaa nimeä pitsa. vittu.
nyt syön sämpylää. jumalauta.

päiväni pelastaisi se, että saisin huolella treenatun olemukseni siirrettyä ajatuksen voimalla kaupan jätski-altaan ääreen. tai filmtownin irtokarkki-laareille. ihan mitä vaan. kunhan ei tarvitsisi kävellä... ;)