katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa. Siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa, heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteineen, mutt ei hätää heitä suojas enkeli valko siipinen. Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan mä muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan. Sä olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin. Kohta ryntäät maailman ruuhkaan näet varjoja ja aurinkoa.. tee mitä teet mutt älä sielullesi vahinkoa. sillä haavat nuo ei parane vaik niihin kuinka puhaltais... siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais. tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken katselen on harmaantuneet värit enkelin,repaleiset siivet sen.. oi jos voisin paikata edes laudat lahoimmat,tuon sillan jonka yli kaikki lapset kulkevat. <3
