IRC-Galleria

Mun täytyy myöntää, et joskus mul on ikävä sua,
vaik nää yhteiset kuvat alkaa haalistua.
En aio pyytää, en syyttää, en itsee nöyryyttää,
vaan pysyy pois jaloista ja etsiä toista.
Mä oon aina ottanut sen minkä elämä tuo,
ja uskon vakaasti siihen et se vie mut toisen luo.
Mä haluun toivottaa sulle nyt kaikkea hyvää,
ja muistahan joskus myös vanhaa ystävää.

Ja vaikka elämä jatkuukin
en kadu sitä että sinut kohtasin
ja mä uskon että myöhemmin
aika maalaa kuvamme kauniimmin

Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia.
Hetkii, muistoi ja unelmia.
Osa niist on häipynyt ajan varjoihin,
mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.
Me käveltiin rantaan, jalanjäljet jäi hiekkaan.
Meillä oli jotain kestävää.
Mutta meidän jäljet katos veden virtaan.
Ei sitä pystynyt estämään.

Eilen taas sua mä kelailin
Kun valokuviisi selailin
Mitäköhän teet?
Ethän vain ole pettynyt?
Vaikken mukaasi lähtenyt
Nyt kenen kanssa meet?

Mä paljon antaisin
Jos saisin takaisin
Kaikki ne päivät
Minnekkä jäivät

Kanssasi pystyin rentoutuu
Silti en voinut sitoutuu
Sä jatkoit eteenpäin
Tarvitsit jotain suurempaa
Ansaitsit vielä parempaa
Ja meille kävi näin

Jos satut kuulemaan
Mä jäin sua kaipaamaan
Olit vain laina
Mut muistan sut aina

Vaikka todella syvää
Mikään ei oo pysyvää
En mä sua voi omistaa
Oo vapaa ja lennä
Näin sen piti mennä

Rakennettiin tulevaisuutta
Tavoiteltiin mahdottomuutta
Me haluttiin jotakin uutta
Sua kaipaan niin