IRC-Galleria

Me oltiin luodut toisillemme,
annoin kaiken vallan ystävyydellemme.
Enkä välittäny muusta,
turhaa elättelen toivoo takaspaluusta.
Mut tiedän etten sua voi saada backii
miks sun oli pakko lähtee niin äkkii?
Sun kanssas mä elin elämää
oot ainoo joka voi auttaa tähän ikävään.

Muistan viel selkeesti
Ja kun sut ekan kerran näin
kuinka tutustuin suhun suinpäin
Katoin sua suoraan sun kauniisii silmiis
Tiesin; jos sut saan
en tuu koskaan päästää irti.
Ja niin siin kävi
vähän ajan päästä oltii frendejä.
käsi kädes auringonlaskuun käveltii.
Tunteet sua kohtaan kasvo aina voimakkaammaks
tiesin oot mua varten,
oot mulle kaikkein paras

Se oli täydellistä,
en tiedä mistään paremmasta
Mulle riitti että sain olla sun kanssas
Ja tiesin ajattelet samoilla tunteilla
yhessä lähettiin ystävyyden valtamerta seilaa
Sit tuli uutisii ja tuli kaiken romahduttaa
toiseen kaupunkiin muuttaa.
Tajusin etten sua enää ikinä nää
mun luokse jää, en haluu sua menettää

Nyt sun lähdöstäs on kulunu jo vähä aikaa.
Päivä päivältä sua silti enemmä vaa kaipaa.
Voi kuinka epäreilu onkaa tää maailma.
Miks jouduit lähtee, iha liia vähä aikaa.
Usein löydän itteni sun perää itkevä.
Yksi pimees huonees, ikävä on sitkeä.
En tuu koskaa unohtaa meijä yhteisiä hetkiä.
Mite jotkut asiat voi vaa ni paljo merkitä?
Ne kolme sanaa, ne sun pitää tietää.

En tuu unohtaa vikaa tuntii,
jonka sain sun kans viettää.
Ku parkkipaikalla sanoit:
"Mä en ehkä koskaan palaa.."
Tuskane vika halaus,
ku sain sua viimest kertaa halaa.
Ei yhtä suurta tuskaa kokea voi,
ku näin sut kävelevän mun luota kauas pois.
Vielki kuulen kuinka vimest kertaa mun
korvaa kuiskaat:
"Sä oot mun ystävä."
Tuun sut ikuisesti muistaa!