IRC-Galleria

Taas se tulee.
Yö.
En uskalla nukahtaa,
sillä pelkään,
etten näe sinua unissani.
Ja kun olen pelkoni voittanut,
puhkean aina kyyneliin.
Osaksi ilosta,
että yksi päivä on taas ohi,
mutta silti suurimmaksi osin
itken kaipuusta ja surusta
ja tietämättömyydestä.
Itken muistaessani ne kerrat,
kun katsoit minuun
ja kun hymyilit minulle.
Itken, sillä tiedän,
etten saa niitä takaisin.
En koskaan.

Miten voi kaivata näin?
Kuljen kuin unessa,
toivoen, että näkisin sinut,
että kävelisit minua vastaan,
että hymyilisit minulle.
Tuijotan auringonlaskua
odottaen sinua,
mutta tiedän sen turhaksi.