IRC-Galleria

kaikki tuntuu vaikealta
arki surkeelta, ankealta
helpot asiatkin vaikealta
tää ei tunnu enää oikealta

kuuntele viel hetki, vaik tiedän ettet haluu, mun elämä on pilal, ja mun sydämeen sattuu.

koitan jaksaa, mut alan olee heikos kunnossa
voispa joku tehdä jotain, mä kaipaan jo muutosta

tää kaikki sattuu sydämee, repii mut paskaks
jos tunnet samoin, ni me ollaa samas laivas

kaikki on väärin mitä aina yritän
kaikes asias sä näät mun aina tyrivän
mitä muka oon tehny niin vitun väärin?

vahinko tapahtu, yheksän kuukaut ennen syntymääni

tähä paskaa pitää vaa tottua, mut näin se ei voi enää kauan jatkua

kaikki tuntui olevankin kohdallaan
kunnes joku alkoi vähitellen muuttumaan
mä en jaksais enää elää tät vaihetta

kumpa tietäs miten menneisyyttä muutetaan
tai kunpa sanoisit et yritetään uudestaan

Taas se tulee.
Yö.
En uskalla nukahtaa,
sillä pelkään,
etten näe sinua unissani.
Ja kun olen pelkoni voittanut,
puhkean aina kyyneliin.
Osaksi ilosta,
että yksi päivä on taas ohi,
mutta silti suurimmaksi osin
itken kaipuusta ja surusta
ja tietämättömyydestä.
Itken muistaessani ne kerrat,
kun katsoit minuun
ja kun hymyilit minulle.
Itken, sillä tiedän,
etten saa niitä takaisin.
En koskaan.

Miten voi kaivata näin?
Kuljen kuin unessa,
toivoen, että näkisin sinut,
että kävelisit minua vastaan,
että hymyilisit minulle.
Tuijotan auringonlaskua
odottaen sinua,
mutta tiedän sen turhaksi.

Koko ajan pelkään
menettäväni sinut.
Koko ajan toivon,
etten jo olisi menettänyt sinua.
Mutta kuinka voin
menettää sinut,
kun et ole koskaan
ollut minun?

Luulin löytäneeni taivaan
ja sen aarteet päällä maan.
Sitten kaikki minulta ryöstettiin,
mietin: "Oliko se taivas sittenkään?"
Kuitenkin paha oloni ja suruni mun
sen kaiken tietävät:
"Ei se taivas ollut ois,
ellei sitä olisi viety pois."

Joskus jään katsomaan sinua.
Sitä hymyäsi,
lempeää katsettasi.
Kaikki se oli kerran minun.
Nyt se kuuluu toiselle.
En saa ajatuksistani kiinni.
Mitä minä ajattelen?
Kunpa olisit onnellinen..
Meistä ei tule mitään..
Muistatko minua?..
En tiedä, miksi sinua katson.
Yhteinen polkumme
tuli jo tallattua,
mutta et kadonnut täysin.
Sinä teit minusta
jotain parempaa
kuin mitä olin.
Sinun kanssasi en ollut yksin.
Jos edes kerran
katsoisit vielä minuakin
ja muistaisit
hyvät hetkemme
ja sen onnen.
Jos voisit joskus
muistella minua ja meitä
lämmöllä.
Jos vain muistaisit minut,
olen yhä täällä.

Tyhjyyteni kasvaa vain.
Minä kuuluin syliisi,
olin turvassa,
siinä oli minun rauhani.
Nyt ei ole rauhaa,
ei turvaa,
ei syliäsi.
Minä olen tyhjä,
sielussani on reikä
ja sydämessäni paikka sinulle.

Välillä poika toivoo ettei enää herää,
ei halua enää päivääkään pelkää,
koulukin on kun tunteiden vankila,
mistä selviää vain tuurilla ja taidolla,
taitoa tarvitaan että tietää pelätä,
tuuria tarvitaan että selvitään hengissä,
jengistä ei ole enään pääsyä pois,
kuolleena maailma parempi ois,
maailma ei parane ihailemalla,
siitä ringistä selviät vain taistelemalla,
tunteet on kadonnut ja käsitys hävinnyt,
viimeset vuodet on hyvin selvinnyt,
milloin on se kaunis päivä,
milloin loppuu pojan huolensa häivä,
haluaa vain tästä tuskasta kauas,
henkistä murskasta levätä rauhas,

Poika odottaa hänen ikuista lepoaan,
hän toivoo paljon rauhaa,
jossa ei tarvi paeta

Poikahan on vasta kuusitoista,
mutta silti on mahtunut kaiken moista,
joista hän on kokenut pahimmat käänteet,
huominen päivä ei ole enään se tärkee,
kapinaa, yhteiskuntaa vastaan,
itsekkin haluaa ettei hukuttais paskaan.
poika elää paineet niskassa,
vanhemmatkin ovat ikuisessa levossa,
iltaisin valuu punaiset kyyneleet,
ajattelee vain onko vanhemmat pettyneet,
yrittänyt monta kertaa jo kuiville,
yritykset päättynyt lisä haavoille,
bileitä tulee ja bileitä menee,
pojan juomaputki kovaa etenee,
hän ei pysty enää asiaa auttamaan,
lääkäritkin sanoo, että on aika lopettaa,

Hän ei haluaa luopua toivostaan,
Poika kärsii, poika pelkää,
ja silti hän yrittää

Aurinko laskee ja ilta tummuu,
ajatukset päässä harmaaksi muuttuu,
nyt on poika jo suunnan valinnut,
vaikka hän on aina todellisuutta paennut
ei voi, ei pysty, ei kykene enää,
miten hulluksi ajattelu hänet tekeekään
aina jokainen meistä lähtee,
ei ollut pojalla luottamista toivomustähtee
paineiden alla hän köysi kaulassa,
ja vihdoin lepää hän ikuisessa rauhassa,
hän on liittynyt vanhempiensa seuraan,
kukaan ei tiedä hänen lähtönsä hintaa,
kaverit muistelevat lähtöä pahalla,
jätti moneen arven ja siksi he kiroavat,
kukaan ei voi tietää miltä pojasta tuntui,
syytä ei tiedä hän enkeliksi muuttui,

Tunteet häviää ei tiedä mitä jää,
poika yrittää päätään selvittää,
sydän on vaan liian kylmää

Ei pysty hengittää, ei pysty miettimään,
muisto sentään jää elämään,
hän on silti mun vierellä,
en pysty käsittämään,
pois hänen mentyään

Tunteet häviää ei tiedä mitä jää,
poika yrittää päätään selvittää,
sydän on vaan liian kylmää

Nyt on meillä koiravauva kotona:)=

<3

Ajattelin sit vissiin jotain muuta, ku sanoin mutsia äsken Patrikiks -.-:D