Olin tänään ensimmäisessä työhaastattelussani ikinä.
Ja koska olen kunnollinen pikku pessimisti, mietin nyt mitä kaikkea tein väärin ja mitä olisin voinut tehdä paremmin jne. jne. Olin niin paniikissa että tärisin ihan älyttömästi yhdessä vaiheessa. Eikä edes käsistä tai jaloista vaan hitto vieköön naamasta. Yritä siinä sitten puhua kun poskissa on joku miniatyyri-epilepsia menossa.
SIGH.
Kävin myös pankissa. Ja apteekissa hakemassa aknelääkkeet, jee.
Ei ollu mikään paras päivä ikinä. Pitää tehdä jotain kivaa viikonloppuna. Mennä kattomaan 127 tuntia, kenties...