Nailla on ollu kone rikki niin en oo paassyt tietokoneelle. Mut nyt oon mun kakkosperheessa ja nailla on monta tietokonetta ja ne toimii!
Mutta sunnuntaina mulle kavi aika kauhee juttu, mutta aika normaali mulle. Illalla halusin lahtee kavelylle ku oltiin koko paiva istuttu rotary koulutuksessa. Se oli mun eka kerta kun menin yksin ulos ja taalla tulee pimee jo kuuden aikaan. Perhe neuvo mulle reitin, ja ma tiesinki minne menna, koska oltiin kulettu siita monta kertaa porukassa. alkumatkasta muistinkin minne piti menna, mutta sitte ku oli tarkotus kaantya mulla ei ollu tietookaan missa olin! olin omasta mielestani oikeella tiella mutta en ollukkaa.. Sillon iski niin kova paniikki etta tuntuu pahalta ajatella sita, vaikka siita on jo nelja paivaa. ma hadissani lahin juoksemaan sita tieta takasin ja kysyin neuvoo mun huipulla portugalilla, mutta ei kukaan osannu auttaa. Ma oikeesti luulin etta ma kuolen, koska Brasilia ei oo maailman turvallisin paikka 16-vuotiaalle suomalaiselle tytolle. :D sitten loysin maailman ihanimman mummon, joka luuli osaavansa auttaa, mutta ei se sitten osannukkaan. Ma sain itkun keskelta soperettua etta poliisi!! me soitettiin poliisille, mutta sielta vaan sanottiiin etta en ymmarra, en ymmarra! Se oli varmaan mun elamani kauheimmista hetkista!!! ma menin niin paniikkiin, etten enaa pysyny pystyssa ja se mummo huus vaan calma calma, ja pyyti jotain ohikulkijoita auttamaan mua. Onneks siita ohi ajo taksi ja se lupas vieda mut. Mulla vaan ei ollu rahaa sillon mukana, mutta onneks se taksimies ymmarsi. ja ma sentaan muistin kotiosotteen! Oli kylla niin helpottavaa istua kotisohvalle. Perhe luuli etta mulla oli kova ikava (sitakin) koska ma naytin niin jarkyttyneelta. Ma en oo kertonu mun seikkailuista niille mitaan, ja ehka parempi. Ois saattanu jaada viimeiseksi yksin kavelyksi.
Beijos <3