Tuntuu uskomattomalta olla näin sokee ja olla neuvomas muita,
ihan niinku muka tietäis jostain jotain.
Oma pääkin on saatanan moista pullamössöö. Pursuu korvista ja
kipittää karkuun pitkin lattiaa.
Katse tarttuu yhä useammin maahan ja omiin jalkoihin.
Ei huvita oikeestaan ees olla kovin onnellinen.
Ei ainakaan tartte tasapainotella.
Oma napakin näyttäis olevan turhan lähellä ja
aina turhan iso.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tämän vuoden puolella 04.01.
- Pläääääh! 06.05.
- [Ei aihetta] 20.06.
- Ja tästä kiitokset maikulle ;D 21.02.
- Ocean of memories 21.02.
- Otan haasteen vastaan. :) En vaan yllä ... 03.02.
- Jatkotalvi miehille..? 01.02.
- Huonosti nukutun yön jälkeen 22.12.
- 15. päivä joulukuuta enkä tunne sitä... 15.12.
- Pimeää ja roppakaupalla huonoja päiviä 02.12.