IRC-Galleria

ettei jaksas uskoo itteensä ja tuntu että kyyneleet ei ollu kovin kaukana. Tällä tarkoitan siis aamupäivää. Heti kun koulusta pääsin ja näin muutamaa perheenjäsentä ja suunnittelin mitä kaikkee ihanaa voin kokata ja leipoo, niin alko jo aurinko paistaa minunki silmissä. (: Olin jopa Prismassa hyvällä tuulella, mikä on TODELLA harvinaista. :D Hassua, vaikka aattelin että kunhan tästä omaankoloon pääsen niin itken silmät päästäni! Elämä on ihmeellistä ja varsinki sillon ku ei yksin joudu kantamaan kaikkia asioita. :) Miks pitäs aina olla niin ankara itelleen?? Mitä väliä yhellä arvosanalla on ja miks aina pitäs välittää mitä muut nyt ajattelee minusta ku oon tän näkönen??
Voi kun tää yhteiskunta ei asettas niin paljo paineita meille.