IRC-Galleria

Olipa kerran pieni aino, joka kesän ollessa lopullaan olisi halunnut sen jatkuvan ikuisesti. Erityisen paljon häntä suretti fakta, ettei tulisi näkemään hassuja pallinaama kavereitaan vuoteen. Näitä asioita aino mietti paljonkin istuessaan puisen pöydän ääressä odottaessaan, junaa joka tulisi ja veisi hänet jalkavoidetytön luokse marsujen luvattuun maahan. Sitä aino ei voinut olla odottamatta, se oli varmasti kesän paras retki, heti puusilmä- leirin jälkeen. Siinä ainon rauhassa kuunnellessa kesäistä musiikkia, josta kaikui kajaanin lyseon paskainen lattia ja danskin patja, faksi alkoi surista. Aino tuijotti ruutua lumoissaan. Muuhun järkevämpään toimintaan eivät hänen aivonsa olleet kykeneväiset. Ainoa mietitytti, olisiko jalkavoidetytön luona yhteysvälinettä jolla voisi tavoittaa kaikki uudet kaverinsa, varsinkin erään porkkanan johon oli jänösenä erittäin kiintynyt. Raaheen on pitkä matka. Sinne aino silti päättii eksyä joku erittäin kiva päivä.
Jostain voisi ehkä päätellä että ainolla on hieman tylsää, kun emätyrä on matkalla hakemaan isoa mustaansa.

I'LL BE BACK