IRC-Galleria

[Ei aihetta]Tiistai 13.02.2007 17:40

Matka Lappiin..

2.osa (emma niin halus<3)

-Mutsii?! Faijaa?! Oottekste täällä? Lehautin kassini eteiseen ja kävelin kengillä
olkkariin.
Mitään ei kuulunu. Ainoo ääni oli se yläkerran rappusien narina. Ja ne narisi aina, vaikkei siinä kukaan edes kävellyt.
Aloin turhautua.
Pöydällä oli vain pieni lappu jossa oli siistin kaunokirjaimin tehty lappu. Se ei ollut ollenkaan äitin käsialan tapasta.

"syö perunamuusia ja lihapullia jääkaapista.
Muista että tänään on tanssiharjoituksesi klo: 16.30
Tavataan illalla.
Äiti."

Luin lapun kertaalleen ja katselin ympärille. Jotenkin liian siistiä meijän taloks.
Hetken jo mietin tulleeni väärään taloon, kunnes valkopukuinen nainen asteli yläkerran rappusia pitkin alas.
- Anteeksi, mutta mitä teette hra ja rva Kytösen talossa? taloudenhoitajalta näyttävä ja moppia kädessään pitävä nainen tiuskas mulle.
- Öö, tää on mun koti? vastasin hölmistyneenä.
- Heidän tytärhän on vasta 7-vuotias eivätkä he muista lapsista olleet minulle ainakana maininneet. palaa takaisin puoli viiden aikaan, perhe tulee silloin kotiin niin voit keskutella heidän kanssaan asiasta, sanoi nainen ja jatkoi mopilla heilumistaan.
Mä lähin ulos.

Kadut oli silti ihan samanlaisia niinkun pari viikkoo sitten, kun olin vielä täällä pysyvästi.
Silti niin ankeen näköstä seutua verrattuna Lappiin...
Kaks miestä yritti pummia multa kessua, mutta sanoin jo että ehdin lopettaa siinä myräkässä, kun lähin.
Ne ei ensin uskonu mua. Mä olin aina se, keltä sai yhen röökin, jos polttava tarve oli.
Mutta ehkä mä sitten olin niin tosissani, kun ne vaan lähti meneen, vitutus mukanaan.
Taisin jopa oikeesti olla hetken aikaa onnellinen.
Mitä multa elämältä on nyt sellasta, mistä voisin angstata?
Ei oikestaan mitään. Tai jos jotain oli, niin Nikke autto mua heittään ne ongelmat helvettiin.
Yritin soittaa Marikalle.

- Kuka vittu mun elämään tänään haluu puuttua?
- Julia täällä moi.
- Kato perkele! Suakin kuulee välillä. Miks vitussa et vastannu mun viesteihin, ja
oon muutenkin ollu niin helvetin huolissani susta..!! Tuu äkkiä tänne. Mulla on jotenkin huono olo.
- Marika, rauhotu. Missä oot? Voinhan mä tulla käymään. jutellaan sitte lisää.
- Oon täällä Hetan ja Ripan kanssa .. täällä.. täällä puistossa. meidän piti mennä..
- Niin, minne teijän piti mennä? Marika? Haloo?
Vittu. ihmeen kauppaa se kuulosti ihan känniseltä.
No, kai mä sen sieltä puistosta voin mennä hakemaan.
Tiedän tasan tarkkaa mikä puisto.
Marika ei muissa puistoissa suostu oleen kun siinä, missä me tavattiin ja leikittii hiekkalaatikoilla. Ai, siellä on niin paljon muistoja...
No, haaveilut sikseen, lähin puistoon päin. Ei sinne ollu kun parisen kilsaa.

Mitä lähemmäs tulin, sitä enemmän huudon, itkun ja naurun sekotusta kuulin.
Ripa ja Heta huusi toisilleen, Marika itki maassa ja isommat jätkät vaan nauro.
- Marika? ootsä hereillä? kyykistyin marikan viereen.
- Mua huimaa niin vitusti. otin jotain.. tai jätkät anto..
- Marika sun tapasta ei oo noikkua noiden jätkien kanssa. Niinkun sä muistat, sillon seiskalla mehän vihattiin noita. Nehän vaa diilaa Espoon jokaisen kiskan kulmilla, kuiskasin sen korvaan.
- Julia, vie mut kotii. Haluun nukkua.
- Tuu mennään, sanoin ja nostin Marikan ylös.
- Mihin sä vittu sitä nyt luulet vieväs? meillä on vielä yömyssyt ottamatta, Heta huikkas mulle ja otti sytkärin taskustaan sytyttääkseen röökin.
- Tälle neidille yömyssyt on jo otettu. Ottakaa te sen puolesta ne, ku ette Marikasta kuiteskaa huolehtis pätkän vertaa, sanoin puolihuutaen ja kannoin Marikan niiden faijalle.

- Kiitti Julia tosi paljon. Marika on ollu vähän poissa tolaltaan viimeaikoina ku sua ei oo näkyny.
- Kovasti on näyttäny viina ja huumeet auttavan sitä tyttöö mun poissaolon ansiosta.
- Älä nyt. Anna Marikalle mahdollisuus olla vielä sun ystävä. tiedät hyvin itekkin, että ootte ollu pikkukersoista asti yhessä parhaimpia ystäviä.
- No oo vittu keskenäs. Ite se mut "jätti" sillon kun rupes ennen mun lähtöö olemaan Hetan ja Ripan kanssa ja pyöriin noissa bileissä. En mä sitä sano etteikö se sais hauskaa muiden kanssa pitää, mutta.. mitä mä sulle näitä. Mun pitää mennä. moikka nyt. Pidä sä Marikasta huoli, sanoin ensikyynel poskella ja juoksin pois.

Juoksin meren rantaan. äiten ja iskän kämppä oli ihan siinä vieressä. Tai mikä olikaan, nyt se on vallannu joku helvetin muu perhe. Voiko äiti ja iskä olla kuollu? Onkohan ne eronnu?
Vai muuttiko ne yhessä sittenkin toiseen asuntoon? Ja sitten toi Marikakin..
En mä oo ikinä ollu sille noin vihanen, saatika sen faijalle. Se on kyl tosi mukava. Ehkä mä sittenkin huusin liian lujaa ja olin vähän liian tiukkapiponen. On vaan vähän sekava olo taas kun on täällä kotikulmilla.
Kävin hakemassa kiskalta paperia ja kynän ja raapustin harakanvarpailla kirjettä muistuttavan lappukäärön.

"Marika,
Tiedän että lähin pois vähän hätäpikaa ja tiiän että sait uusia kavereita ja pidät hauskaa.
Sitä mä sulle toivonkin. Että otat elämässäs kaiken irti, olin mä sitten osa sitä tai en.
Mulle tuli vaan ihan liian paha olo, kun näin sut niin huonossa kunnossa.
Mekun viimeks naurettii kiskan kulmalla niille vanhoille papoille jotka tuli kännissä selittää jotain ihan outoo. Ehkä sä vielä ymmärrät mua, mäkin yritän hyväksyy tän. Mutta tänne en oo jäämässä. Se ei sit mitenkää johdu susta -oot yks niistä, jota tässä elämässä pystyy vaan rakastaan-, vaan tää johtuu siitä että yksinkertasesti löysin sillä matkalla Niken ja Lapin. Siellä on paljon helpompi ja parempi olla. Mä selvitän vielä, mitä äitille ja iskälle kuuluu. Nähään vielä, paremmissa merkeissä<3 <3:lla Julia."

Taivuttelin paperin epänormaaliin taitoksiin ja pudotin sen Marikan postilaatikkoon.
Kello oli jo kuus.
Jos sittenkin menisin käymään 'kotona'?
Kävelin illanhämärässä talolle ja avasin oven. Avainta ei silti oltu vaihettu.
Sisällä oli lämmin olo ja pullamaisen herkullinen tuoksu.
Sohvalla istui lihaksikas bisnesmieheltä näyttävä herra (ei siis ollenkaan faijan näkönen)
ja keittiössä hääräs se sama nainen, joka mut aiemmin päivällä oli menny häätään pois.
Ylhäältä kuulu vaan lapsen leikkimistä.
Kukaan ei ollu huomannu kun olin tullu sisään ja hiippailin näkymättömänä ylhäälle.

- HEI! tulikko thää mun kant leikkimää vähäte? pieni kiharahiuksinen tyttö ilmeili.
- Miksen. Mitkä sun äitin ja iskän nimet on?
- Katliina ja laimo. ota sää tää nukke, niin mä leikin plintettaa, tyttö sanoi hymyillen.

Raimo.. kuka vittu se oli?
Katriina nyt oli äiskä. sen nyt ties kaikki täällä Espoossa, kun se sen verran kaikille tykkäs jutella..
Äitillä uus miesystävä.. lapsi? Missä vitussa faija oli?

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.