IRC-Galleria

taas sunnuntai aamu saa
sut liittymään joukkoon
harmaaseen
kirkonkellot sua johdattaa
kun parvelle saavut sä
valkoisen kaapusi kaa
nyt olet siinä vaikka
kukaan sua siinä ei nää

taas valkoisen pilven taa
jää aurinko vuoroaan
odottamaan
se pelkää tätä maailmaa
sen hiljaista ääntä ei
joukosta voi erottaa
sillä jäänyt oot elämässäs
huoneeseen yksinäiseen
vai jouduitko kellariin
jonne valoa ei näy
ei siellä valoa näy

hei kuorotyttö minne
laulusi jää
taivaan tuulissa, parvella
taas häviää
jos et jaksa sä pois
esirippua nostaa
joka peittää sut katseilta
niinkuin sua ei ehkä
olisikaan
hei kuorotyttä miksi
laulun mä teen
siitä pääsi kun työnnät sä
pensaaseen
ehkä tahdoin vain näyttää
ettet onnistukaan
sä maailman kaikilta
katseilta piiloutumaan

sun edessäs seisoo hän
joka saa sun sydämes
läpättämään
kai tahtoisit enemmän kuin
"hyvää huomenta mitä
tänään
lauletaan"
mutta olet vain hänelle
ääni hiljainen
ääni niin hiljainen ettei
sitä kuulla voi
kukaan kuulla ei voi

ja viimeisen virren
jälkeen
pois parvelta äänet katoaa
palaat huoneeseen
yksinäisten
jonka ovea viikkoon taas
auki et sä saa