IRC-Galleria

JOUU! Pitkästä aikaa. Kiva että jaksoitte odottaa. .(kenelle puhun?).

Lähdin siis tänään visio matkalle Kotkaan uljaan veljeni kanssa; matka jatkuu keski-suomeen kahden päivän päästä, jossa yritämme puristaa kaikki mahdolliset jännittävät ja seksuaaliset visioit esille musiikin parissa. NAM.

Debyyttibiisimme olkoon FUNKY MONKEY

Ainii joods .dd. .d.d. .Siiderhai on debyytti

alkaa soıtelko mulle taı lahettako vıesteja! tulee kallııx. .. ! tuub porıı ehka 27.8. . .jee nahdaa rakkaat jee moı!

Teki vähän mieli taas kirjoittaa tänne! Alkoi olemaan jo ikävä rakasta nettipäiväkirjaa, joten nyt on kirjoitettava jotain kaunista:

Katselin tänään auringonlaskua; näin kuinka vesi heijasti kultaisen raidan joka oli peräisen kesäyön kuusta. Taivaan sateenkaaret sävyt sekoittuivat veteen, muodostaen kummallisen yhdistelmän- tummanpuhuvan ja kirkkaiden värien sekoituksen. Vaikka väriyhdistelmä oli mitä kummallisin, se tuntui silti juuri oikealta.
Syntyi kuvitelma paremmasta elämästä; elämästä, jossa ihmiset voisivat rakastaa toisiaan estoitta. Kaikista maailman ihmisistä tulisi viherpeukaloita, ja ihmiset eivät koskisi agressiivisesti teurastusmielessä eläimiin, vain hellästi. Olisimme yhtä eläinkunnan kanssa, kulkisimme alasti nurmikolla ja istuttaisimme ruusuja. Kutsuisimme toisia vain villieläinten nimillä; minä olisin susi!

Kuinka aineissa olinkaan?

Vaikka edellisen tekstipätkän perusteella olenkin vahvoissa aineissa tai laittomassa lääkityksessä haluan jatkaa erilaisella aiheella; en vain ole keksinyt sitä vielä..

Hetki pieni...

Oikeastaan sillä ei varmaan ole mitään merkitystä mitä kirjoitan tänne; kuka muka esimerkiksi lukee tämänkin tekstin. En minä ainakaan lukisi. En ymmärrä miksi edes kulutan aikaani tämän kirjoittamiseen (aineissa?). Jotkut ihmiset ehkä saavat tyydytystä kirjoittamalla vähän nettipäiväkirjaa tai lukemalla vähän toisten vastinetta; mulle se on aivan paskan hailee! Muutaman tuttvana tekstit ehkä kiinnostaa mutta siihen se jää.

Oho mitä tekstiä, taidan olla aika vittumaisella tuulella (aineissa?) .. En halua tuomita ihmisiä jotka kirjoittavat/käyttävät/lukevat näitä päiväkirjatekstejä säännöllisesti (koska itsekin kirjoitan!); esimerkiksi jos ei ole kuullut kaveristaan vähään aikaan, ja kaveri on aktiivinen näppäimistön sormeilija, niin kuulumiset pystyy selvittämään helposti netin välityksellä. Kätevää, yksinkertaista! Se on nykyaikaa!

Ja vitut

Tulipa oikosulku, niin sairaallisen väsynyt että saa jatkuvasti korjata oikeinkirjoitusta. En halua pyyhkiä kumminkaan mitään pois, haluan nähdä mitä aivoni tuovat esille tämän levottoman "tapahtuman" aikana. Luultavasti ei mitään, olenko tässä selittänyt mitään muuta kuin paskaa- ja siihen itseasiassa löytyy todella pätevä syy.. En koe haluavani antaa paljon tietoa itsestäni tämänkaltaisten tiedonvälityksen avulla; arvostan sosiaalista kanssakäymistä! Tutustutaan kiitos ihmisiin ja siten hankitaan tietoa heistä; ei näin, lukemalla toisten päiväkirjoja.

Ajattelin kuinka monet ihmiset tulevatkaan vihaiseksi tämänkaltaisen jutun perusteella. Mutta ne on mun mielipiteitä; toisten mielipiteitä ja periaatteita pitää arvostaa, ja vielä varsinkin jos ne on vielä näin "järkevästi" selitetty!

Aloin miettimään pitäskö alkaa useamminkin kirjoittamaan tällästä gallupia?

Tuskinpa, kukapa sitä haluaisi lukea- jos tänne ihmeenkaupalla tulsii satelemaan kommentteja niin jopa voisin harkita asiaa, mutta en minä ainakaan kommentoisi tällaisen asian puolesta. Pyydän anteeksi itseltäni.

Kello on 2:48 ehkä pitäs mennä nukkumaan?

Ei vielä, tarina on kesken!

Ei nyt sainkin mahtavan idean; ihan vain sitä varten että joku oikeasti vielä pysyy kärryillä tai lukee siis tätä juttua niin vois kertoa vähän todellisistä päivän tapahtumista. ihan vain palkinnoksi. Olkaa hyvät, olen anteliaalla päällä. (jäin pohtimaan kuinka säälittävä lause edellinen olikaan)

Näin oikeasti auringonlaskun, lisäsin vain vähän ytyä siihen; enää en muista mitä kirjoitinkaan- tarkistan---

Okei siis, hirveetä skeidaa :D aloitin kertomalla realistisiesti, kuinka vedestä värit heijastuivat; niinhän ne taisivat todella tehdä mutta eri tavalla mitä ilmaisin. Oli se sen verran etova näky, että mielikuvitukseni lähti laukkailemaan monella tasolla, mutta ehkä lievästi liioiteltua oli kuvaus "eläinten kanssa yhtä olemisesta" .. Tai jokainen järkevä ihminen joka ei pidä minua eläimien kanssa seksuaaliseen yhteyteen pyrkivänä hemmona, tajuaisi että puhuin täyttä paskaa. Onnittelut jälleen siitä!

"Vittu mikä paskanpuhuja". .Tarkoittaako se että puhun paskaa luonnossa, jos puhun paskaa nettipäiväkirjassani. Mahdollisesti. Välillä. Tietoisesti. Silloin kun puhun paskaa, niin oletan että kaikki ymmärtävät koska se on todella yli-liioiteltua tai sitten puhun paskanpuhujan sävyllä tai jotain vastaavaa. Jutut pyrin pitämään realistisina (ehkä valillä sorrun jonkun kaltaiseen liioitteluun), ja äskeisen sulkutekstin perusteella ei kuulu tuomita että "JAAHA, HÄN LIIOITTELEE". En halua edes ajatella, että ihmiset yksinkertaistaa noin härskisti asioita, mutta kaikki sitä valitettavasti tekevät.

Miksi aiheenani oli paskanpuhuminen, olen nyt virallisesti väsynyt :D.. Uni varmasti maistuisi nyt; päivä oli taas erilainen mitä olin odottanut, suunnitellut tai ajatellut. Jumalauta kun elämä on välillä...(kärsin hetkellistä...aivosulkua...pitää keksiä.....jotain..) vaihtelavaa, anteeksi heittelevää. tai ei, sanotaanpa vaikka näin: "elämä on kuin jalkapallo, vaikka ruskeenvärinen- värillä ei ole väliä mikäli oletit- onko edes ruskeita jalkapalloja, pitäs selvittää- sen verran hyodyllinen tieto__- ELI SIIS elämä on ihminen, joka heittää ruskean jalkapallon joka päivä aina aamulla 7.00 ilmaan; hän yrittää heittää sen neliömetrin levyiselle alueelle hiekkalaatikolle, tai parempi olis sellanen kissanhiekkalaatikko ::::::::ELIII SIIIS IHMINEN HEITTÄÄ PALLON AAMULA KOHTI KISSANHIEKKALAATIKKOA;;;;MUTTA SÄÄ ON AINA ERILAINEN::::JOSKUS TUULEE NIIN VITUSTI JA PALLO LENTÄÄ TIES MINNE PERSEREIKÄÄN::::..........Kaikki suunnitelmat, odotukset, tarpeet voivat muuttua, tuosta noin; itsestä riippumattomista syistä :::::TAI SITTEN HEITÄT ITSE PALLON VÄ>HÄN VÄÄRÄÄN SUUNTAAN KUN OLET VÄ>hän TYHMÄ SOKEA APINA::: :A:A:....................... En jaksa havainnolistaa enempää. . . ... Suuren yleisön vaatimuksesta ehkä hieman; vaikka sä kuinka luulet hallitsevasi elämäsi, niin se ei pidä paikkaansa. Ihm inen voi muodostaa itsellensä ympäristön, joka noudattaa täysin ihmisen omia ehtoja .:.. JA PASKAT. .. . Ihminen voi luulla että hallitsee itseään tai ympäristöään, mutta helvetin väärässä on. .Itsekin olen ehkä pyrkinyt hallitsemaan asioita, suunnittelemaan etukäteen, muodostanut käsityksen elämästä, tarpeistani taidoista työstä harrastuksista!.....ei ei ei .. Minun kohdallani tietämättömyys osui omaan nilkkaan; esimerkiksi katsaus vuosi takaiseen elämääni; (nyt aloin miettimään kuinka paljon uskallan paljastaa, luultavasti avautumiseni nettipäiväkirjalleni alkaa olla lopuillaan!)

Lyhyesti totean että paljon on tapahtunut; unelmia on murskaantunut, tarpeeet ovat muuttuneet, näen maailman eri tavalla- ja en haluaisi edes kuvitella millaisena näen maailman vuoden päästä (paisti jos nään sen jo kertaalleen mainitsemanani "eläinystävällisenä" maailmana täynnä rakkautta, toivoa ja elämää- hyviä ihmisä- maukkaita marjoja!))

olin puhelimessa, kello on 3.20, juttelin tovin.. Lopetin puhelun sanomalla "kyllä hätä keinot keksii"

oho tässä hetkisen aikaa sitten, tuhlasin potentiaalisesta uniajastani tähän kirjoitteluun! Mukavaa oli mahtavaa huomenna taas (ja vitut!) Vois lukaista tämän huomenna läpi ja mikäli aivan mahdotonta tekstiä, ni poistan sen siltä istumalta.. jos siis kerkiää koneelle.. tai sit vois hei datailla koko huomisen päivän jeejeee :PPPPPPPPPPPPPPP itcsittää vähän- siis ircsittää...

taas meni paskanpuhumiseksi! Mulla on itse asiassa toiveita ja tavoitteita huomisenkin päivän kohdalle; todella raadollista jos olis tänään, anteeks eilen illalla (vuorokausihan vaihtui) kysytty mun toiveita ja tavoitteista tälle viikonlopulle, niin olisin ollut asiasta täysin eri mieltä! Kysymys ei ole nyt siitä, että "mennäänpäs tänään eri baariin!" vaan itseasiassa paljon henkevämmästä asiasta.

<poistin juuri kokonaisen kappaleen koska tajusin että mulle eil minkäännäköistä tarvetta tai halua kertoa siitä toisille ihmisille; tai itseasiassa tällä hetkellä (huomenan voi olla eri tilanne) vain yhdelle ihmiselle. Voin kertoa asian hänelle suoraan>

mut vois vähän tiivistää joidenkin filosofien joskus kertomaa tietoa vissii; mutu tiedon mutu tietoa!! Ne jotka kestää eniten tulisesta ruoskasta iskuja perseeseen pärjää parhaiten elämässä, en puhu mistään masokismista, vaan aivan aidosta tuskasta (masokismihan tuottaa seksuaalista mielihyvää henkilölle)...............................ajatuskatko, aivan ymmättevää tässä väsymyksen tilassa......luen uudestaan mitä olin kirjoittanut ja yritän keksiä jotain käypää.............niin TULINEN ruoska sattuu aivan perkeleesti; olkaa kilttejä ihmisiä maapallolla ettei tarvitse kestää sitä ikuisuutta helvetissä! HUI! .....niin sitä olin sanomassa ....että rautaistakaa perseenne jotta kestätte kuumimmistakin kuumimman iskun perslihalle.....tuota en ollut kyllä alunperin sanomassa...... .ja metalli vielä johtaa kuumuutta että taitaa perse palaa siinä mukavasti ^_^........................

menkää lukemaan filosofiaa; en minä tiedä; NÄYTÄNKÖ PROFEETALTA?? (katsokaapa tämänhetkistä oletuskuvaani, "siiderihai").. . ............

profeetta siiderihai puhuu; ojentakaa silmänne kohti tätä tekstiä ja ottakaa suullenne vakava ilme koska te tulette tarvitsemaan sitä

ette nyt.....

mutta muulloin elämässä

älkää naurako, itkekää, purkakaa tuskanne; ITKEKÄÄ ....

sen-verran-känniäälimäistä-tekstiä-että-huhuhhihuhhhhhhhh

||| Tää oli mulle kokemus...

varmasti teillekin

(teitittelen)

ei kylläkään positiivinen....

mutta kokemus muiden joukossa

tähän sopii osuvasti "paska reissu mutta tulipahan tehtyä"

toivottavasti sain teidät ajattelemaan

ehkä vähn suutuitte?

joku teistä itkee?

Oletko nössö?

(kuin minä joka iniseee täällä netin kautta, todellisuudessa lähtisinkin tietenkin karkuun minkä kintuistani pääsen)

ITSEASIASSA tää on helvetin hauskaa; alanko kirjoittamaan jotain päiväkirjaa...

tuskinpa, mutta ehkä haluaisin sitä alitajuntaisesti, kaikkia haluajni en voi tiedostaa

PROFEETTA SIIDERIHAITA EI HERÄTETÄ KIITOS, pistäiskö kännyn äänettömälle- se ainakin tepsis.. .kerran pisti ja just sinä munattomana päivänä oli HÄTÄTAPAUS....

karmanlaki tai jotain?
niin...tai jotain.....

"vastassani on piinaava uni, joka herättää minut aamulla tuskaiseen kuumeeseen.. Olen hiestä märkä, hikipisarani näyttävät kellertäviltä. Tummanpuhuvan veden kanssa tämä on kummallinen yhdistelmä..." heheheh paluu alkuun (jos joku munaton mamma ei tajunnut että vihjasin tarinaan jolla aloitin tämän kaikkaisen tarinan niin nyt sen sitten kerron)

Hyvää yötä

;...... Oliskohan aika taas listätä päiväkirjamerkintöjä, jokaisen vahingossa "päiväkirja"-palstalleni eksyneelle. Haluatte varmasti kuulla jonkun tarina. Jaahas, vappuna bändimme (melodic Crash) osallistui bändikisoihin, ja kisan palkintona esiinnymme jälleen ensi viikolla, Eurooppa-päivillä.. Basistille harvinaista, mutta onnistuin haalimaan itselleni 3 fania! (2 heistä pakotin myöntämään faniutensa, ja jäljelle jäänyt olettaakseni tykkäsi bassoni väristä- MUTTA LASKETAAN NÄMÄKIN FANEIKSI) Päälläni oli myös todella seksikkäät viikset, jotka luovutin keikan lumoissa lavan reunassa seisovalle neidille.
Menestyksekkään bandikisan jälkeen luvassa oli vielä kaiken kruunaavat- jatkot. llta oli kyllä tapahtumarikas, ja tarinaa löytyisi vielä jatkojen jatkojen jatkoistakin, mutta sen sijasta että tyytysin kuvaamaan iltani menevistä piirteistä tai riettaista -kaukana raittiista- ihmisistä, haluaisin mielummin kertoa elämästäni ja siitä kuinka olisin halunut iltani jatkuvan;......

TARINA ALKAKOON

Eetun aukio: kesken biisin käänsin katseeni kohti sotatovereitani, jotka panostivat kaikkensa instrumentteihinsa, jotta yleisö saisi kiinni tunteesta ja musiikin sykkeestä. Basistin säälittävät panostukset soittamiseen tiedetään, joten minä tyydyn vain tiirailemaan muita ihmisiä, jotta saisin itseni näyttämään mahdollisimman toimeliaalta. Silloin se tapahtui; jokaisen soittajan painajainen, basistin suurin pelko.

Mikäli 70-luvulla, discon-kultakaudella, viiksekkään basistin olisi tarvinnut pelätä, että hänen suupielensä ja nenän välissä rehevöivä pusikko tippuisi keskellä keikkaa, olisi discon-valtakausi jäänyt lyhyeen; rytmi musiikki ilman sykkivää bassoa on kuin kurkku ilman sinappia, eli siis täysin tarpeetonta. Tästä opimme että basistin soittotaidoilla ei ole merkitystä vaan niillä viiksillä.

Ja siksi minä olen myös poikkeus koko maailmankaikkeudessa, olen basisti ilman viiksiä- lihapiirakka ilman lihaa, illanvietto ilman alkoholia! Yhtälö; joka kuulee asiasta lopun elämäänsä. Lapsena ryhtyessäni soittamaan bassoa en voinut kuvitellakaan etteikö minulle kasvaisi rehottavia viiksiä.

Yritin kaikkeni, levitin vauvan talkkia kasvoilleni, taputtelin nystyräisellä harjalla suunpieliäni, jotta saisin avattua ihohuokoset ja siten karvani kasvamaan, mutta mikään ei autttanut. Yritin myös piirtää itselleni mustalla tussilla viiksiä; tämäkin myös huomattiin ja minulle naurettiin häpeällisesti päivästä toiseen. Muistan erään kerran yläasteella luokkalaisteni nauraessa vajosin vessassa peilin eteen katsomaan kasvojani, ja siihen levinneitä mustia tuhruisia viiksiä. Tussi ei ollut vesikestävää, ja näin ollen kyyneleen valuessa alas kasvoiltani se otti mukaansa "palan mustia viiksiä" ja lopettaessani parkumisen ja itsesäälini huomasin vain mustan lammikon lattialla ja basistin, joka oli menettänyt kaiken toivonsa.

Kuukaudet kuluivat makoillen sängylläni, katsoin valkoista kattoa ja kuvittelin kuinka eri väriset viikset vaelsivat tapetissa. Aluksi niitä oli tuhansia, tämän jälkeen satoja ja kymmeniä.. Jäljelle jäi vain yhdet viikset; ne oli kauniimmat kuin olisin koskaan kuvitellut.. Ne olivat mustat (tietyssä valossa ne näyttivät kultaisilta), huolitellut ja muodoltaan täydelliset. Sen kärjet ulottuivat pitkälle huulien reunoista, miltein leukaan asti. Nämä olisivat viikset, joita jokainen basisti kadehtisi. Mutta muiden viiksien tavoin nämä viikset eivät hävinneet tapetilta; niiden väri ja muoto vain vahvistui aikojen kuluessa. Sen oli pakko enne jostakin.

Kunnes se tapahtui. Olin selailemassa netissä kuvia kunnes ne tulivat vastaan. Viikset olivat juuri samallaiset kuin olin nähnyt katossani! Viiksissä oli kätevä tarra, jolla ne saisi kätevästi myös kiinnitettyä. Sitä myytiin Hollantilaisessa pilakaupassa, ja enhän minä basistina ymmärtänyt postitoimituksen perään, joten pitkän odotuksen jälkeen veljeni toi sen samalla kun kävi peli matkalla Hollannissa.

Oli vappu, takana oli bändikilpailu ja luvassa oli keikka illlalla. Seisoin kotona peilini edessä, ja vieressäni seisoi kaksi viiksiavustajaa; Nico aaltonen ja Markus Vasara. Niinkuin keskiajalla kuningas vihki miekallansa ihmiisä aatelisiksi, minulle napsautettaisiin viikset päälle ja minusta tulisi basisti. Hetki oli juhlallinen. Nico ja Markus jähmettyivät silmillään ja katsoivat minua kunnioittavasti. Kummallakin heistä oli kyyneliä silmissään; olivat joko he niin liikuttuneita tapahtuneesta, tai he olivat saaneet vappuväriä silmiinsä. Olipa syy sitten mikä tahansa, niin poru tuli meillä jokaisella.

(ja palataanpas sitten takaisin siihen vappuiltaan, esiintymiseen Eetunaukiolla)

Kesken biisin käänsin katseeni kohti sotatovereitani, jotka panostivat kaikkensa instrumentteihinsa, jotta yleisö saisi kiinni tunteesta ja musiikin sykkeestä. Tiesin että he soittivat hyvin, ja nauttivat joka hetkestä- minä taas nautin viiksistäni.

Mutta en kauaa; Tunsin kuinka hisipisarani purkivat liimautunutta viiksipöheikköä, ja se olisi vain ajankysymys milloin ne irtoaisivat. En voinut hyväksyä sitä- KAIKKI SE TAISTELU JA VAIVA- ja seuraavaksi kaikki olisi mennyttä.. Ajatus söi miestä sisältä, ja yritin löytää ratkaisua. Basistille tavanomaista- ratkaisua ei löytynyt- ja viikset lähtivät irtoamaan kunnes koko puska tippui kasvoltani.

Sekunnin murtoosan ajan, viiksien tippuessa kasvoiltani lavalle, tunsin itseni enkeliksi. Aika pysähtyi, ja näin edessä seisovien ihmisten jähmettyneet kasvot. Jokainen oli niin kaunis mielessäni, ja ensi tuntumalla kenelläkään ei näyttänyt olevan viiksiä. Voiko viiksetön olla kaunis?, pohdin. Olisin voinut koskettaa jokaista, ja kukaan heistä ei olisi huomannut sitä. Olisin voinut liitää siivilläni kohti taivasta, ja minua ei olisi huomattu.

Elämä jatkui, viikset kolahtivat maahan; en jäänyt odottelemaan katsojien syyttäviä katseita vaan kiinnitin viikset salamanhitaasti bassoni runkoon kiiinni. Toivoin ettei kukaan olisi nauranut, mutta tämäkin oli vain toiveajattelua.

Mutta silloin tapahtui jotain kummallista. En ole varma johtuiko se siitä, että hän näki minut viiksien kanssa, ja sen jälkeen ilman viiksiä- kun tunsin itseni alastomaksi oman kehoni ja puutteideni varassa. Vaikka minä en olisi enkeli, niin miksi joku muu ei voisi olla?

Nainen kohotti kämmenensä, ja hamusi selvästi viiksiäni. Hänen hymynsä oli
hellä, ja nauru olisi varmasti kuin pulun suusta. Harva edes tietää kuinka kauniilta pulu voi nauraessaan kuulostaa. Mutta minä tiesin; minä myös tiesin että nainen halusi palavasti koskea viiksiäni- ehkä myös siksi että nainen sanoi sen. Hän halusi koskea viiksiäni, helliä niitä, ottaa ne kämmenelleen ja pitää niitä hyvänään, vaikka ne eivät olleet minun kasvattamatkaan. Hän halusi näyttää että osaisi pitää niistä parempaa huolta, ja siksi hän ansaitsikin ne.

Ojensin viikset naiselle ja olin hetken ajan onnellinen. EDES yksi oli hyväksynyt minut ilman viiksiä. Vaikka kaikki muut tuomitsivat, niin minä tarvitsin vain yhden ihmisen. Tunsin kappaleen aikana poltetta, ehkä rakkautta, ehkä naista tai jopa viiksiä kohtaan. Vaikka soitto olisi loppunut, maailmaloppu olisi tullut, tai vahvistimet olisivat räjähtäneet ympärilläni, olisin vieläkin ollut omassa maailmassani ja jatkanut soittamista.

Kappale loppui aikanaan, yleisö taputti ja basisti heräsi unestaan. Ja enkeli oli poissa. Olin nähnyt hänet vain hetken ajan, hän otti viikseni ja lähti.

Keikan jälkeen minulla oli vain yksi toivomus; olisin halunnut että nainen olisi lentänyt luokseni pulun lailla, nauranut sitä koskaan kuulemaani naurua, ja hymyillyt hyväksyvästi. Kuin tuhkimokin sai lasikenkänsä ja nai lopulta prinssin, olisin toivonut että nainen olisi tullut luokseni jä kiinnittänyt viikset minulle. "Tässä viiksesi", hän sanoisi. Ja sen jälkeen suutelisin häntä niin tulisesti kuin basisti koskaan vain kykenisi. Olisimme saaneet pieniä pulun lailla nauravia lapsia, ja eläneet onnelisesti.

Näin ei ilta päättynyt, näin ei elämä toteutunut. Olen ilman viiksiä, ja huomenna on bändiharkat -mutta kai sitä saa haaveilla

Maito.

Tämä mies on ottanut vastaan haasteen 7.1.2009, että hän tulee 3. kalenteriviikon aikana juomaan valitsemanaan päivänä kouluruokailun aikana 4 litraa maitoa. Aikaa hänellä on vähän, ja vastuu on sitäkin suurempi.

Mutta kokelas ei ole vain kuka tahansa mies; hän on Nico Aaltonen; miehistä hellävaraisin ja kovakouraisin, hän on karski, mutta samalla hän pystyy sulattamaan katseellaan kovimmankin jäävuoren. Hän on ystävilleen hohtavan kaunis jalokivi, mutta samalla hänestä leimahtaa ilmaan miellyttävä virtsan haju. Hän on todellinen rakastaja, ja ennen kaikkea - todella seksikäs

Mies vailla pelkuruutta ja täynnä armotonta päättäväisyyttä on juuri oikea henkilö kokeilemaan onneansa, mutta haaste ei tule todellakaan olemaan helppo, koska tuo nisäkkäiden nisistään erittämä neste ei ole ennenkään jättänyt ketään kylmäksi; enemmänkin suun makeaksi ja masun täydeksi.

Kivi on lähtenyt vierimään jyrkänteeltä, ja ainoa joka sen voi enää pysäyttää on nicon suu.

Tuleeko nico selviämään haasteesta kunnialla ja ansaitsemaan merkittävän rahapalkinnon, joka on kerätty kolehtina koululaisten kesken, vai saako hän tuntea suuren nöyryytyksen erehtyessään luulemaan että hänellä olisi edes pienintä mahdollisuutta voittoon elämää suuremmassa taistossa maidon kanssa..

Voitto vai karvas tappio? Järkyttävä ylipaino vai kaarteella lentävä oksennus? -
"Nico vai maito?"

On se jännää olla 18-vuotias.. Kuin on se myös jännää tanssia kinon tanssilattialla aivan "tillin tallin" tai haistella juuri puhjenneita ulpukoita kesäyön sarastaessa.

Oon kello 5.39 kalleriassa!.. Heräsinkö vai olenko menossa nukkumaan?

Oho, kylläpä hämmästyttää katsella eilisiä kirjoituksiani.. Hävettää, huvittaa mutta mikäs olen niitä enää poistamaan.. Saavat jäädä muistuttamaan yöunen tärkeydestä- väsyneenä tulee tehtyä yhtä sun toista.. (ja ehkä tähän päättyy rakettipapan päiväkirja-merkinnät toistaiseksi.. )

Rakas päiväkirja. Kerron sinulle salaisuuden. Tiedän että voin luottaa sinuun, ja sinäkin varmasti luottaisit minuun, jos vain sinulla olisi mitään luotettavaa.

Tämä on ehkä hieman noloa, mutta nyt kun kerran aloitin kertomaan, niin miksi lopettaisin?

.. OLEN YÖKASTELIJA !! HALLITSE EN LETKUA KUSIHOUSU, VAIPPAHOUSU SYLIVAUVA VITUN VIRTSAREIKÄILIJÄ VESIKUSILETKU...KIRJOILLE PISSIN SE "PISSIIÄÄN EN HALLITSE KAVERI".. PISSITTÄÄ PISSIN

Noh pääsinpäs sanomasta.. Ja rakas päiväkirja; "kiitos että voin luottaa sinuun, kiitos että tuet mua, kiitos että kuuntelet ja tiedän ettet petä mua" .