Yritin koko ajan aina vain paremmin
mutta miksi hävisin aina vain kivuliaammin
Tuntui kuin ei maata jalkojen alla
ei merkitystä elämällä saavuttamattomalla
Tunsin vain kaiken kylmän ja kadonneen
ja näin vain kaiken juuri eläneen ja kuolleen
Ja kun iltaisin lumi peitti virheet maan
vain minä kävin sitä katsomaan
Halusin nähdä sen viattomuuden
puhtauden niinkuin leikit lapsuuden
Tietää ei kukaan voi mitä huominen niittää
täytyy vain aamuista niiden antajaa kiittää
Kaikella on oma alkunsa ja loppunsa
mutta harvalla oma tarkoituksensa
Joskus tulee sateisii päivii iltoi
mut viel sä jaksat nousta, nähdä taivaan
nähdä sen sillan, nähdä sen kaiken
minkä ite jätin taakseni
Totta on et tieto lisää tuskaa
mut jos sanoa voisin viel vaa
tuun oleen tääl nyt ja aina
Ehkä liian nopeesti tein päätökseni
kun arkun viereen itkemään jätin omaiseni
mutta heikko on ihminen, arpaonni olematon
onko ihmishengen merkitys suurenmoinen
Tuskin viimeiset sanani sanomatta jätin
vaikka he muistavatkin vain tytön nätin
Ei kuuro kuule, ei sokea nää
ei sitä uupumusta, ei sitä katsetta tyhjää
Joku maahan heitetään, joku pois viedään
mutta sanat viimeiset heille jätetään